Vastenmielinen D&D

Minulla on vaikea suhde Dungeons & Dragons -roolipelin viidenteen laitokseen. Toisaalta näen, että pelisysteeminä se on ihan pätevä kokonaisuus. Mutta kun yritän pelata sitä, se jotenkin menee itselläni vastakarvaan. Olen aiemmin pistänyt tämän D&D-pelikulttuurin syyksi (ks. aiempi blogaus), mutta taisin löytää paremman vertauskuvan.

Kokemuspisteiden merkityksestä

Satuin vuodenvaihteessa vierailemaan Eero Tuovisen luona. Hän työsti pelaamisopasta, joka koski haastevetoista pelaamista Dungeons & Dragons -pelin varhaisversioilla tai sitä matkivilla retroklooneilla. Itselläni oli työn alla kampanjavalmistelut, jossa nojasin vahvasti 1990-luvun lopun Usagi Yojimbo -roolipeliin. Jonkin mutkan kautta päädyin vertailemaan pelien kokemuspistejärjestelmiä ja pistämään sen uusiksi omaa kampanjaani varten.

Kyseessä on siis vahvasti tapausesimerkki kokemuspistejärjestelmistä, mutta asiaan liittyvää pohdiskelua voinee soveltaa muihin peleihin, joissa käytetään kokemuspisteitä.

Rautakautista elämää Kokemäenjoella

“Rautakautisella Kokemäenjoen rantamailla elanto tulee maanviljelyksestä ja eränkäynnistä. Loitsurunojen laulajat ovat voimissaan, mutta heidänkin on syytä pysyä hyvissä väleissä vedenväen kanssa. Elämä muinaisaikoina oli kovaa, mutta juhliakin osattiin.”

Tuollaisella myyntipuheella lähdin kalastelemaan pelaajia syksyn kampanjaan. Nyt on peli pelattu ja hyvä siitä tuli: kerron tarkemmin kampanjan valmisteluista ja avainkohdista.

Arvostelussa roolipeli Tales of Entropy

Petteri Hannilan esikoisteos tarjoilee pelinjohtajatonta yhteistä tarinankerrontaa. Siinä missä Fiasco luottaa jännitteisen alkuasetelman luomiseen, Tales of Entropy -pelissä keskitytään rakentamaan johdonmukaista pelimaailmaa.

D&D:n muuttamisen vaikeudesta

Pelinjohdin tänä keväänä Dungeons & Dragons -kampanjan, josta ei muodostunut sellainen kuin alunperin ajattelin (koko pelirapotti on luettavissa Pelilauta-foorumilta). Puran vähän ajatuksiani siitä, miksi D&D:n muuttaminen on hankalaa eritoten itselleni.