Osallistuin Muuramessa viime viikonloppuna järjestettyyn roolipelitapahtuma Wähäconiin. Tapahtumassa keskityttiin erityisesti freeform-pelien pelaamiseen, vaikka meillä ei ollutkaan yksimielisyyttä siitä, mitä freeform-pelit ovat.
Käytännön järjestelyt
Wähäcon järjestettiin toisen pääjärjestäjän, Massi Hannula Thorhaugen sukutilalla Wähälahdessa. Massi huolehti tapahtuman ruokahuollosta (ks. ruokalista) ja toinen pääjärjestäjä Arttu Hanska puolestaan hoiti pelitarjonnan osuuden.
Koska tapahtuma oli mahdutettu päärakennukseen ja saunatilat sisältävään aittaan, oli kävijämäärä rajattu 25 henkeen. Olen itse tottunut pieniin koticoneihin, joten minulle tämä kuulosti sopivalta. Skenen mittakaavassa tällaisia pieniä koticoneja on nähty vasta muutamia, mutta ne näyttäisivät olevan vähitellen yleistymässä. Ja mikäpä siinä: jos tarkoituksena on keskittyä pelaamiseen, ei ole väliä, onko oman pelipöydän lisäksi lähettyvillä yksi vai viisikymmentä muuta pöytää.
Loppujen lopuksi peruutuksista ja sairastapauksista johtuen Wähäconin todellinen kävijämäärä taisi olla vain 18 henkeä. Etukäteen conin järjestämisen vähimmäismääräksi oli ilmoitettu 16 henkeä, joten riman yli mentiin vain vaivoin. Siitä huolimatta tilat uhkasivat käydä jopa ahtaiksi: makuupaikat olivat kortilla, vessajonot ajoittain pitkiä ja saunominen jäi lyhyeksi, kun piti tehdä tilaa seuraavalle saapumiserälle. Tuntuikin, että vähäinen osallistujamäärä oli lopulta onni onnettomuudessa.
Ruokahuolto toimi moitteettomasti. Peleistä sai siirtyä syömään ilman, että se edellytti minkäänlaisia ennakkovalmisteluja. Muistelen nähneeni samanlaisen systeemin kotimaassa vain jossakin Maraconissa (ja Teuvaconissa) ja täytyy myöntää, että se on oivallinen. Vaihtoehtoina kun ovat ruuanlaittaminen itse, jolloin coniaikaa menee tavallaan hukkaan tai pikaruuan syöminen, mikä ei yleensä ole pelin parissa jaksamisen kannalta paras vaihtoehto. Massi oli myös ottanut huomioon monenlaiset ruokavaliot, joten erikoisempaakaan ruokavaliota noudattavat tyypit eivät jääneet heikommalle sijalle.
Mainitut osallistujien peruuntumiset vaikuttivat hieman myös pelitarjontaan. Peli-ilmoittautumiset kerättiin jo ennen tapahtumaa, mutta jonkin verran niitä jouduttiin muokkaamaan vielä tapahtuman aikana. Ainakin yksi peli jouduttiin perumaan pelinjohtajan poisjäämisen vuoksi ja pariin muuhun houkuteltiin lisää osallistujia vielä tapahtuman aikana. Käytännössä järjestäjät venyivät kuitenkin asiassa mainiosti, eikä asiasta koitunut näin kävijän kannalta ongelmia.
Tapahtuman kulku kävijän silmin
Wähäcon alkoi perjantai-iltana illallisella ja ensimmäisillä peleillä. Lauantaina luvassa oli kolme pelihetkeä, joiden välissä olivat lounas ja päivällinen. Sunnuntai oli varattu tilojen siivoamiselle. Jokaisessa pelihetkessä oli tarjolla kolme pelivaihtoehtoa, joten parhaimmillaan tapahtuman aikana saattoi pelata neljä freeform-peliä. Kumpanakin iltana oli myös sauna lämpimänä, mitä tietysti käytettiin aktiivisesti.
Ehdin itse pelaamaan täyden pelimäärän. Perjantai-illan Iltanuotiolla oli kevyt hyvänmielen peli, joka sopi mainiosti tapahtuman aloitukseksi. Oli Artun suunnalta hyvin suunniteltu, että pelien rankkuusaste kasvoi vähitellen tapahtuman myötä. Lauantaiaamuna toimin Samaan aikaan toisaalla -pelin pelinjohtajana. Kyseisessä pelissä pelinjohtajalla ei ole kummoista roolia, koska kohtaukset seuraavat toisiaan käsikirjoituksen mukaan ja kohtausten sisältö riippuu niihin osallistuvista pelaajista. Toki pelinjohtaminen itselleni verraten vieraassa freeform-genressä ja valtaosin vieraille tyypeille oli jo itsessään jännittävä tilanne, mutta onneksi kaikki meni hyvin.
Lauantaina lounaan jälkeen päädyin mukaan We Were W.A.S.P. -peliin, joka lieväksi pettymyksekseni ei ollut freeform-peli. Wähäconin sivuilla sanotaan, että ”Freeformit ovat liveroolipelien kaltaisia pelejä, joissa pelaajat pelaavat koko keholla ja näyttelevät hahmoja”, mutta joko tämä ei pitänyt paikkaansa tai sitten tapahtumassa oli tarjolla muitakin kuin freeform-pelejä. We Were W.A.S.P. -pelissä istuimme paikoillamme ja kuvailimme hahmojemme toimia aivan kuten perinteisissä pöytäroolipeleissä on tapana. Sitäkin erikoisempaa oli, että kyseinen peli oli toisena pääjärjestäjänä toimineen Artun itsensä vetämä.
Lauantai-iltana vuorossa oli itse kirjoittamani Sodan vangit -pelin (ks. alkuperäisversio, jota kehittelin paremmaksi tapahtuman alla) vetäminen. Kuten Samaan aikaan toisaalla -pelissä, tässäkään pelinjohtajalla ei ollut aktiivista roolia enää pelaamisen aikana. Skenaarion toiminnallisuudesta ja teemansa rajuudesta johtuen Sodan vangit oli kuitenkin mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin aamun peli. Kuten näissä elämysvetoisissa peleissä yleensä käy, lopputuloksena pari pelaajaa piti pelistä kovasti ja ne, jotka eivät päässeet tunnelmaan, eivät olleet yhtä innoissaan.
Aikataulu näytti ensi alkuun varsin tiukalta: minulla piti olla kunkin pelin välissä vain tunnin verran aikaa syödä ja valmistautua seuraavaan peliin. Onneksi omat pelini olivat ennakkotietoa lyhyempiä, joten ehdin tehdä conissa muutakin kuin olla pelaamassa. Luppoajat tuli käytettyä voittopuolisesti keskustelemalla toisten kävijöiden kanssa, ja varsin kiinnostavia keskusteluja niistä syntyikin. Moni tapahtuman kävijöistä oli aktiivinen larppaaja, joten minulla pöytäroolipelaajana riitti kyseltävää. Myös yhteinen pohdiskelu siitä, mitä freeform-pelaaminen oikeastaan tarkoittaa, tuotti kiinnostavia keskusteluja.
Mitä jäi käteen?
Wähäcon vahvisti käsitystäni siitä, että kannattaa tehdä tiettyyn roolipelaamisen tyylilajiin tai alagenreen keskittyviä coneja. Uskon, että tämä oli huomattavasti hedelmällisempi lähestymistapa kuin se, että olisimme vain luennoineet ja keskustelleet freeform-peleistä. Keskusteluillekin oli paikkansa, mutta ne tulivat vasta pelaamisen jälkeen, kun olimme yhdessä ensin kokeneet sen, mistä kussakin pelissä oli kyse.
Tietyn pelityylin näyteikkunaksi tarkoitettu coni innostaa myös panostamaan tuohon kyseiseen tyylilajiin. Koska osallistujamäärä ja pelitarjonta on hyvin rajoitettua, on luontevaa, että jokainen osallistuja tuo coniin parhaat pelinsä ja kirkkaimman näkemyksensä kyseisestä pelityylistä. Tämä on paljon progressiivisempi lähestymistapa kuin perinteinen ”kaikki kelpaa” -coni, johon moni osallistuu pikemminkin sosiaalisista syistä eikä niinkään ohjelman tai etenkään ohjelmantekoa ohjaavan teeman takia.
Wähäconissa on kyllä parannettavaa, mutta nähdäkseni lähinnä tapahtuman valmistelua koskien. Ymmärsin, että sitovia ilmoittautumisia oli vaikea saada ja peruutukset tulivat niin viime hetkellä, ettei niitä ollut helppo paikata. Nämä huolenaiheet näkyivät lähinnä tapahtumanjärjestäjille; itse en sellaisista tiennyt tavallisena kävijänä mitään. Ennen tapahtumaa kannatin ajatusta, että paikan päällä olisi jonkinlainen yleisinfo, esittäytyminen ja yleiset pelisäännöt, mutta ainakin tällä kertaa sellaiset osoittautuivat lopulta turhiksi. Kenties näin kävi lähinnä siksi, että kaikki meni hyvin: jos erimielisyyksiä tai muita konflikteja olisi syntynyt, olisi niiden käsittely ollut helpompaa, jos asioista olisi puhuttu jo etukäteen.
Henkilökohtaisesti koen saaneeni Wähäconista paljon ajateltavaa freeform-pelejä koskien. Omat pelimieltymykseni kirkastuivat ja tajusin myös yhtä ja toista monesta muusta roolipelaamiseen liittyvästä, kuten immersiosta ja larppien monipuolisuudesta. Ehdottomasti hyödyllinen kokemus ja toivoisin näkeväni jatkossa samankaltaisia tiettyyn pelityyliin keskittyviä miniconeja.
[…] vaan taistelua, pitäisi D&D itse asiassa nähdä miniatyyripelinä. Sami Koponen puolestaan raportoi Wähäcon-tapahtumasta ja totesi, että näkisi mieluusti jatkossakin tiettyyn roolipelaamisen alagenreen erikoistuneita […]