Katsaus on reippaasti myöhässä, mutta kuten olen ennenkin todennut, hyvä roolipeliaiheinen blogaus ei vanhene hetkessä. Seuraavassa siis omaa mielenkiintoani eniten herättäneitä blogitekstejä viime vuoden lopulta.
Roolipelien mielekkyydestä
Mikä roolipeleissä palkitsee: Ville Halonen kirjoitti Diceblasters-yhteisblogiin ajatuksiaan siitä, mikä hänet saa viihtymään roolipelien parissa. Hänelle tärkeitä tekijöitä ovat pelaamisen taikapiiri (peliin eläytyminen ja sen luoma tunnelma), tarinallisuus ja sääntöjen hanskaaminen. Vastaavasti pelaamisesta vieraannuttavia puolia ovat hahmo-optimointi, taistelukarttataistelut ja yksityinen eläytyminen.
Halosen blogaus on kiinnostava, koska hän erittelee mieluisaa roolipelaamista sekaantumatta sen enempää genrekuvastoon kuin roolipeliteoriaankaan. Omien pelimieltymystensä tunteminen on hyödyllistä itse kullekin, koska roolipelaaminen on sisäisesti varsin kirjava taide- tai tekniikkamuoto. Toimiva pelaaminen edellyttää peliporukan sisäistä yhteisymmärrystä, joten on kätevää jos kukin osallistujista osaa kertoa millaista peliä haluaisi pelata. Ja mieluiten vieläpä kertoa sellaisella tavalla, että muut osallistujat ymmärtävät, mitä tarkoitetaan.
Mitä omiin pelimieltymyksiini tulee, olen pitkälti Halosen linjoilla (siksi hänen tekstejään onkin kiinnostavaa lukea). Minullekin pelaaminen on parhaimmillaan, kun se on koko peliporukan yhteisen luovan työskentelyn tulosta. Pidän myös siitä, kun pelaaminen onnistuu teknisesti, olipa kyse sitten tietystä pelityylistä, tiettyjen sääntöjen käyttämisestä tai tietyn genrefiiliksen saavuttamisesta. Sen sijaan en niinkään piittaa teatraalisesta hahmojen esittämisestä, vaan siitä, että pelaaja antaa pelin kautta jotain itsestään. Ensimmäinen tuntuu falskilta esittämiseltä, jälkimmäinen rehelliseltä omien tuntemustensa jakamiselta.
Inhokitkin ovat samansuuntaisia. Koska arvostamme tarinallisuutta, pelihahmon optimoiminen mekaanisena suorituksena tuntuu väärältä. Tilanne on vähän samanlainen kuin jos joku leveilisi sillä, miten nopeasti hän osaa vaihtaa roolihahmoaan. Hieno juttu, mutta miten se auttaa meitä tekemään kiinnostavaa teatteria? Halosen tavoin koen, että taistelukartan käyttäminen tapaa ohjata huomiota niihin pelinappuloihin eikä siihen mielikuvitustarinaan, jota oltiin luomassa. Taistelukartan nostaminen pöytään tapaa olla myös merkki siitä, että taistelukohtaus tulee kestämään melkoisen tovin.
Kaupunkiseikkailu D&D:ssa
Urban adventures: Eero Tuovinen esitelmöi tässä uutiskirjeessään D&D:n julkaistujen seikkailuiden muodoista. Tuttujen luolasto- ja erämaaseikkailujen lisäksi hän tunnistaa poliittisen valtapelin, juonivetoisuuden, kaupunkiseikkailun ja vieraassa maailmassa tapahtuvan seikkailun. Vakiintuneina seikkailun kirjoittamisformaatteina näistä esiintyy vain luolasto- ja erämaaseikkailuita. Niinpä Tuovinen pyrkii hahmottelemaan omien pelikokemustensa pohjalta luontevaa kaupunkiseikkailun formaattia.
Tuovisen mukaan kaupunkiseikkailu koostuu lähinnä tiedonhankinnasta ja tämän perusteella toteutetuista operaatioista. Kaupunkiseikkailussa erilaiset toimijat ovat verkostoituneet keskenään, mikä tulee ottaa huomioon sekä tiedonhankinnassa että operaatioita toteuttaessaan. En ole näistä havainnoista eri mieltä, mutta mietin, mikä erottaa tällaisen kaupunkiseikkailun poliittisesta valtapelistä. Poliittinen valtapelihän operoi samaan tapaan: tiedonhankintaa ja siirtoja, joita tehdessään on hyvä huomata osapuolten verkostoituneisuus, koska se vaikuttaa siirron seurauksiin. Usein ennen siirtoa pyritään itse verkostoitumaan sopivasti ja toisaalta haittaamaan kohteen verkostoituneisuutta. Kaupunkiseikkailun erikoisuutena on nähdäkseni vain se, että poliittisen valtapelin ympäristönä on kaupunki.
Laadukasta kotimaista D&D-videomateriaalia
D&D Wilderness Kit arvostelu: Christopher Stratton Smith on tehnyt Ropesatama-nimiselle Youtube-kanavalleen videoita kesästä 2020 alkaen. Joulukuulta poimimassani videossa aiheena on tuote-esittely Dungeons & Dragons -roolipelin tuoreimman laitoksen pelinjohtajan näkösuojasta.
En pidä luentovideoista. Niiden käytettävyys on monin tavoin heikompaa kuin tekstillä, jossa voi helpommin loikkia edestakaisin: lukea sama lause uudelleen, hypätä pari kappaletta eteenpäin, silmäillä väliotsikoita ja niin edelleen. Monet näkemäni roolipeliaiheiset luentovideot ovat myös tajunnanvirran omaisesti laadittua puuroa, josta on vaikea tunnistaa olennaisia argumentteja. Tuote-esittelyyn videoformaatti sopii kuitenkin tekstiä paremmin. Smith ilmentää videolla hyvin näkösuojan kokoa, korttien kuvitusta ja eroja aikaisempaan näkösuojaan kahden päällekkäisen videokuvan avulla. Pääosassa on tuote itsessään, eikä puhuva pää, joka selostaa millainen tuote on kyseessä.
Vaikka roolipeliaiheiset luentovideot eivät itseäni kiinnosta, niin Youtuben katsojamäärien perusteella niille on kuitenkin olemassa yleisönsä. Hyvä siis, että joku niitäkin tekee. Smith on kanavallaan keskittynyt vahvasti Dungeons & Dragons -pelin 5. laitoksen käsittelyyn, mikä tekee videotarjonnasta toisaalta vähän yksipuolisen, mutta toisaalta D&D on kiistaton markkinaruhtinas. Videoiden suomenkielisyys ajaa Smithin jo valmiiksi marginaaliin, joten vähän laajemman yhteisen nimittäjän tavoittelu lienee vain järkevää. D&D:hen keskittyessään hän tulee myös puhuneeksi selkeästi tietystä roolipelistä, eikä esimerkiksi jaarittele yleispätevästi siitä, miten taistelukohtauksia kannattaa pelauttaa. Harva neuvo kun oikeasti sopii moneen eri roolipeliin.
Roolipeliharrastus vs. vuosi 2020
Harrastusvuosi 2020: Lauri Maijala kertoi peliharrastuksensa eri puolista viime vuoden ajalta. Eniten muutoksia koki kuulemma pöytäroolipelaaminen, jossa tuli peruutuksia ja etäpelaamisen kokeilemista.
Viime vuosi oli (ensimmäisenä) koronavuotena poikkeuksellinen, joten on mielenkiintoista lukea, miten se vaikutti itse kunkin peliharrastukseen. Periaatteessa jos oma pelaaminen on vakiintunut pienen kaveriporukan tai perheen yhteiseksi ajanvietteeksi, ei muutoksia välttämättä tarvinnut tehdä. Käytännössä muun elämän mullistuminen kuitenkin heijastui myös harrastuksen pariin. Toisilla ei ollut energiaa pelaamiselle, toisilla taas oli liikaakin vapaa-aikaa. Etäpelaamisen kautta oli mahdollista pelata jopa enemmän kuin ennen.
On mielenkiintoista nähdä, miten etäpelaamisen yleistyminen vaikuttaa roolipelikulttuuriin. Kyseessä on kuitenkin siinä määrin erilainen formaatti, etteivät muutokset ole aivan pieniä. Esimerkiksi saavutettavuus on aivan toisenlainen. Tiedän henkilöitä, jotka asuvat pienellä paikkakunnalla ja joille etäpelit ovat olleet ainoa keino löytää pelikavereita. Toisaalta etäpelaaminen vaatii tietoteknisiä laitteita, jota ei kaikilta löydy.
Itsellenikin viime vuoden isoin muutos peliharrastuksessani oli etäpelaamiseen tutustuminen. Ajatukseni sen suhteen eivät ole juuri viime keväältä muuttuneet (ks. Kokemuksia etäpelaamisesta), vaikka kokemusta kertyikin lisää sekä kesällä että loppusyksystä. Valtakunnallisten roolipelitapahtumien peruuntuminen ei minua suuresti harmittanut, koska olen muutenkin viime vuosina vähentänyt osallistumistani niihin. Paikallisten tapahtumien peruminen harmitti sinänsä, koska haluan viedä roolipelaamista eteenpäin paikallistasolla, mutta sulkutoimet oli helppo hyväksyä kun yhteiskunta oli muutenkin kiinni.
Pelikertojen ja pelikaverien määrät olivat suunnilleen aiempien vuosien tasolla, mutta eri pelinimikkeiden määrä vähentyi. Syypäänä on ennen muuta Dungeons & Dragons -peliin jämähtäminen Pöllökarhujen roolipeli-illoissa. Sitä on tullut tarjottua sen vetovoimaisuuden vuoksi, mistä syystä sen pistäminen sivuun tuntuu hankalalta. Pakko se on kuitenkin tehdä, jotta saan pelattua muitakin pelejä. Vaikka olen yrittänyt taivutella D&D:a erilaisiin pelityyleihin, on se kuitenkin aina lopulta D&D:a: pelisäännöillä on iso vaikutus.
Nyt tämä saa riittää
Rupesin kirjoittamaan näitä kuukausittaisia katsauksia muiden blogaajien teksteihin pyrkimyksenäni luoda yhteyksiä toisiin blogaajiin. Mitä useammassa paikkaa blogeista puhutaan, sitä useampi alan harrastaja ne toivottavasti löytää. Ajattelin myös, että lyhyiden kommenttien kirjoittaminen käy nopeammin kuin kokonaisen täyspitkän blogitekstin kirjoittaminen.
Vuoden kuluessa olen kuitenkin huomannut, että viittaan kuukaudesta toiseen pääasiassa samoihin blogeihin. Jos asiasta kiinnostunut lukija pistää seurantaan blogit Correspondence is about Diligence, Ropeblogi, Loki ja Diceblasters, hän tavoittaa samat tekstit kuin minäkin. Lisäksi uskon, että keskustelua herättää paremmin se, että kommentoin tekstejä ao. blogeihin kuin tänne omaan blogiini. Oman julkaisutahtini osalta koosteiden kirjoittaminen on kenties nopeampaa ja helpompaa, mutta se ei yksinään riitä perusteeksi jatkaa tätä.
Sinänsä blogaamisen arvoisia aiheita minulta ei puutu. Omista pelaamisistani joutaisi kirjoittaa: Cyberpunk 2020 -kampanjan loppuosasta (ks. ensimmäinen osa) en ole kirjoittanut vieläkään, vaikka se pelattiin jo liki kaksi kuukautta sitten. Lisäksi minulla on pari peliarvostelua, jotka pitäisi saada valmiiksi ja omasta julkaisuprojektistanikin pitäisi sanoa jotain. Tekstejä siis kyllä on luvassa, jos vain löydän aikaa kirjoittamiselle.
Vastaa