Mikko Karttusen peli Blightburg (2019) (ks. pelin kotisivu) käsittelee julmaa valtakamppailua renessanssiajan Firenzessä. Pelinä se edellyttää pelaajilta muidenkin kuin vain oman pelaajahahmon huomioimista.
Kansainvälisen markkinan tuote
Kotimaisten pelijulkaisujen joukossa Blightburg on mielenkiintoinen, koska se on kansainvälisille markkinoille tähdätty standardimallinen indie-peli. Ensimmäisillä sivuilla listataan pelilliset vaikutteet ja tarjotaan selkeä esittelyteksti. Sitten leijonanosan teoksesta vievät pelimekaniikat: maailmakuvausta on vain muutama sivu eikä kuvitusta ole lainkaan. Lopussa on vielä peliohjeita siitä, miten pelin mekaniikkoja olisi tarkoitus käyttää.
Kyseessä ei siis ole perinteisen mallin mukainen roolipeli, joka on tarkoitettu lukijan tulkittavaksi ja pelipöydässä sovellettavaksi. Blightburg on pikemminkin kirjoitettu toteutettavaksi: nämä mekaniikat, käytettynä tällä tavalla, synnyttävät pelipöydässä Game of Thrones -tyyppistä häikäilemätöntä valtakamppailua, jossa epätoivoisimmat voivat etsiä lisävoimia paholaiselta. Sääntökirja ei kuitenkaan määritä pelin tapahtumia, vaan sen yleisen rakenteen, jonka puitteissa pelin tapahtumat syntyvät.
Blightburg edustaa täten ilmiasuaan myöten muihin kotimaisiin roolipelijulkaisuihin nähden uutta traditiota. Se on syytä ottaa huomioon peliä lähestyessään, koska jos kyseinen traditio ei ole entuudestaan tuttu, Blightburg voi tuntua erikoiselta peliltä.
Blightburg-pelin kansi onnistuu välittämään pahaenteisen tunnelman.
Keitä nämä pelaajahahmot ovat?
Blightburg-pelin ytimessä on sen selvittäminen, millaisia persoonia pelaajahahmot ovat. Tämän selvittämiseksi pelaajahahmot on pelifiktiossa asetettu kriisitilanteeseen: he ovat osa juonittelun ja valtataistelun verkostoa, jossa tavoitteiden saavuttaminen vaatii väistämättä toisten varpaille astumista. Pelaajille puolestaan on pelimekaniikassa annettu paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, miten toiset omia hahmojaan pelaavat. Normaalisti muut pelaajat voivat tehdä ehdotuksia siitä, miten hahmo ilmentäisi tiettyä luonteenpiirrettä, mutta jos hahmon stressi-arvo kasvaa riittävän suureksi, he voivat pakottaa tämän toimimaan vailla itsehillintää. Tässä ristipaineessa pelaajahahmojen todellinen luonto käy ilmi väistämättä.
Kyse ei siis ole siitä, että pelaaja itse saisi päättää, millainen hänen hahmonsa on ja miten hän tuo sitä ilmi. Pelaajahahmot ovat peliporukan yhteistä omaisuutta paljon enemmän kuin perinteisessä roolipelitraditiossa. Blightburg-pelissä pelaajahahmon persoona syntyy pelaamisen aikana pelaajien yhteistoiminnan myötä.
Peli painottaa ajatusta, että pelaajan on kyettävä sekä edistämään oman hahmonsa menestymistä valtakamppailussa että huolehtimaan toisten pelaajahahmoista yhteisen tarinankerronnan nimissä. Hallintavaltaa toisten pelaajien hahmoihin ei siis tulisi käyttää oman hahmon menestymisen varmistelemiseen, vaan näiden toisten hahmojen omien henkilökohtaisten tarinoiden kehittelemiseen. Tämä eronteko ei välttämättä ole kaikin ajoin helppoa, joten asiasta kannattaa keskustella ennen pelaamista.
Powered by Apocalypse
Mekaniikkojensa puolesta Blightburg muistuttaa Apocalypse World -systeemin pelejä: tietyt valtakamppailuun liittyvät toimet, kuten taistelu, uhkailu, kiristäminen ja demonien manaaminen on mekanisoitu nopanheitoksi, jonka tuloksia käsitellään kolmiportaisesti (täysi onnistuminen, osittainen onnistuminen, vaikeuksien syntyminen). Vaikka mukana on pelinjohtaja, on hänen tehtävänsä lähinnä aikaansaada tilanteita. Kun kampanja ja hahmojen juonittelu pääsevät vauhtiin, on pelinjohtajan rooli lähinnä reagoida pelaajien aloitteisiin sivuhahmoja pelaamalla. Apocalypse World -peleistä muistuttavat myös pelinjohtajalle suunnatut ohjeelliset periaatteet, joita pelinjohtajan on tarkoitus toteuttaa pelin aikana sääntöjä tulkitessaan.
Powered by the Apocalypse -peleillä on oma logonsa, mutta sitä ei kaikissa systeemiä käyttävissä peleissä näe. Kuva: Wikipedia
Kaikkiaan Blightburg on kirjoitettu selkeiksi proseduureiksi ja yksinkertaisiksi säännöiksi, joten sen ohjeistus on sinänsä selkeää. Pelaamistaitojen osalta se kuitenkin vaatii vähän erilaista osaamista kuin perinteisen tradition roolipelit, mikä ehkä osaltaan selittää pelin julkaisemista suoraan kansainvälisille markkinoille. Siellä kun tällaisille story games -roolipeleille, joissa pelaajilla on myös hahmostaan riippumattomia keinoja vaikuttaa pelin kulkuun, on helpompaa löytää vastaanottavainen yleisö.
Efemeros 
Vastaa