Peliporukkamme 6-vuotisjuhla

Olen pitänyt kirjaa roolipelaamisestani vuodesta 2006 alkaen, joten tajusin keväällä että nykyinen peliporukkamme täyttää toukokuun lopulla kuusi vuotta. Viisivuotisjuhla olisi toki ollut perinteisempi, mutta silloin pitää juhlia kun muistaa.

Peliseuran löytämisestä

Blogin pitkäikäisimmät lukijat muistavat, että olin vuonna 2012 valmis heittämään hanskat tiskiin. Olimme muuttaneet vaimoni kanssa edeltävän vuoden syksyllä Helsingistä pienelle paikkakunnalle Teuvalle, josta emme tunteneet entuudestaan ketään. Yritin löytää uusia pelikavereita lähinnä nuorisotoimen kanssa yhteistyötä tekemällä, mutta turhaan. Peliseuran puute estää roolipelaamisen aika tehokkaasti. Vastaavassa tilanteessa moni saattaisi siirtyä pelaamaan verkon yli, mutta harrastan mieluummin asioita paikallisyhteisöni kanssa. Niinpä päädyinkin kokeilemaan harrastajanäyttelemistä muutaman näytelmän verran.

Vähitellen tilanne pelirintamalla alkoi kuitenkin kohentua. Ensimmäisen pelikaverin nappasin kirkon pihalta menemällä vain suoraan juttelemaan ja kertomaan, että uusille tuttavuuksille olisi tarvetta. Sain tämän pariskunnan kiinnostumaan roolipelaamisesta ja siinä meillä oli joukko kasassa, johon saattoi kutsua lisää väkeä. Uusia pelaajia löytyikin sitten hiljalleen työkavereiden joukosta, näytelmäharrastuksen parista ja näiden uusien tulokkaiden omien kontaktien kautta. Harva heistä oli roolipelannut etukäteen, mutta äkkiähän se pelipöydässä valkeni, että millaisesta harrastuksesta on kysymys. Aktiivinen kyseleminen ja asiasta puhuminen ihmisten kanssa kasvokkain tuotti siis tulosta, vaikka toki moni on antanut myös kohteliaan kieltävän vastauksen. Kaikki pelaamista kokeilemaan suostuneetkaan eivät ole jääneet pitkäaikaisiksi harrastajiksi, vaan ovat käyneet satunnaisemmin pelailemassa.

Pelaajille kiitos

28. toukokuuta vietettyyn kuusivuotisjuhlaan sisältyi tietysti maljapuhe, pelaamista, kakun syömistä ja yhteislauluja. Juhlaan osallistui lopulta vain yksi tuttavapariskunta, mutta juuri heidän kanssaan pelaamiseni täällä Teuvalla alkoi. Laitan oheen pitämäni juhlapuheen (joskin olen poistanut siitä erisnimet), koska siinä paitsi käydään läpi pelaamiamme pelejä, niin ennen muuta lausutaan kiitoksia pelikavereille. Kuuden viimeisen vuoden aikana roolipeliharrastukseeni on sisältynyt runsaasti hyviä hetkiä, joita en olisi saanut kokea ilman uusien ystävien rohkeutta; he suostuivat ensin kokeilemaan roolipelaamista ja sitten antamaan omaa aikaansa yhteisen luomistyön hyväksi.

Rakas vaimoni ja hyvät ystävät,

karkauspäivänä vuonna 2012 kirjoitin blogiini seuraavasti: ”Muutin viime lokakuun alussa Helsingistä pieneen eteläpohjalaiseen kuntaan. Kaikista yrityksistäni huolimatta en onnistunut löytämään sieltä (enkä lähikunnistakaan) roolipeliseuraa. Olen siis ollut viimeiset neljä kuukautta ilman vakinaista peliporukkaa. Voin aivan yhtä hyvin myöntää tapahtuneen ja todeta virallisestikin, että roolipeliharrastukseni on jäänyt nyt pitkälle tauolle.”

Tänään, reilut kuusi vuotta myöhemmin, voin todeta pelanneeni näiden vuosien aikana monenlaisia roolipelejä: hyvää draamaa (Parhaaseen katseluaikaan), kiehtovaa surrealismia (Itran kaupunki, Paranoia) ja onnistunutta kauhua (Dead of Night, Kätyrin osa). Olen saanut pelata erikoisia minipelejä ja näytelmäpelejä, pelitestannut muiden työstämiä pelejä, suunnitellut omia pelejä ja järjestänyt pienimuotoisen pelitapahtuman (Teuvacon). Pelipiirissämme on ollut kymmenkunta henkeä ja lisäksi on tuplasti tuon verran väkeä, joille olen esitellyt roolipelaamista Teuvalla asuessani.

Kaikki tämä on ollut mahdollista siksi, että minulla on ollut oma peliporukka. Roolipelaaminen ei ole kirjailijan tai taidemaalarin työtä, jota voi tehdä yksin kammiossaan. Pikemminkin se muistuttaa yhteisessä bändissä soittamista. Se edellyttää muita osallistujia. Teidän antamanne aika on ollut korvaamattoman arvokasta omalle harrastamiselleni. Voi sanoa suoraan, että sen elinehto. Toivottavasti teilläkin ollut mukavaa.

Viime vuosina olen itse mieltänyt, että meillä on ikään kuin kaksi peliporukkaa: Teuvan väki ja Kauhajoen väki. Ei kuitenkaan sovi vähätellä sitä, mitä meillä oli aivan aluksi kuutisen vuotta sitten. Ehdimme pelata reilun vuoden aikana 38 pelikertaa ennen kuin [xxx] liittyi joukkoomme. Sinne mahtui pyöreän pöydän ritareita, tappaja-paarmoja (Zombeja Ovella!), nyrkkeilijöitä (Contenders), Pohjolan vahvoja naisia (Noitahovi), suuria seikkailijoita (D&D 4. laitos) ja Kauppaliiton neuvottelijoita (Heimot).

Haluan kerrankin sanoa ääneen: kiitos teille. Kiitos vaimolleni, joka tiedät, että peliharrastus ei ole minulle vain pelipöydässä istumista, vaan myös pelien valmistelua, pelisuunnittelua, julkaisujen tekemistä, blogaamista ja loputtomilta tuntuvia foorumikeskusteluja. Kiitos siitä, että olet antanut minun käyttää siihen aikaani ja että olet huolehtinut niistä kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista, jotka ovat minulta harrastukseni takia jääneet tekemättä. Ja kiitos teille siitä kuuluisasta pohjalaisesta rohkeudesta: [xxx] että pysähdyit juttelemaan ventovieraan ihmisen kanssa kirkonpihalla ja vaihdoit puhelinnumeroita, teille molemmille että tulitte luoksemme vierailulle ja pelien pariin ja [xxx], jonka kanssa olen saanut tähän mennessä istua pelipöytään 276 kertaa. Kiitos teille kaikille.

Eteenpäin, uutta kohti

En vielä toukokuun lopulla juhlaa järjestäessäni tiennyt, että muutaman kuukauden päästä edessä olisi muutto uudelle paikkakunnalle. Lähdemme syksyllä Poriin, mikä tarkoittaa jälleen uuden peliporukan etsimistä. Olen kuitenkin luottavainen, että se kyllä onnistuu Pelikryptan ja Pöllökarhujen kaupungissa, jos se kerran onnistui pienellä maaseutupaikkakunnallakin. Nykyisten pelikaverien harrastuksen jatkumisen puolesta hieman huolettaa, että löytyykö tilalleni pelinjohtajaa. Toivottavasti joku on valmis tarttumaan haasteeseen.