Wille Ruotsalaisen toinen laitos Roudan maa -pelistä julkaistiin vuonna 2016. Uusi versio sisältää nyt säännöt, mutta mikä tärkeintä, tunnelmallisen kampanjarungon.
Kalevalaisen maailman säännöt
Ruotsalainen julkaisi Roudan maa -teoksensa alunperin vuonna 2004. Silloin kyseessä oli kalevalaista fantasiamaailmaa kuvaava lähdeteos, joka tasapainotteli muinaissuomalaisen kulttuurin yleiskuvauksen ja roolipelien perinteisten hirviö- ja taikaesineluetteloiden välillä. Roudan maa kävi hyvin kaupaksi ja myöhemmin teoksesta otettiinkin toinen painos.
Nyt käsillä oleva Roudan maa on uusi laitos: pääosa tekstimateriaalista on edelleen olemassa ja jonkin verran sitä on lisäksi laajennettu. Aalanti, Savo, Pohjola ja muut maantieteelliset alueet on eroteltu toisistaan aiempaa selkeämmin, mikä on käytettävyyden kannalta hyvä ratkaisu. Taikuus on saatu jäsenneltyä sääntöjärjestelmän avulla. Kaikkiaan vaikutelma on kuin joku olisi mennyt vanhaan työkaluvajaan ja kohta kaikki erilaiset työvälineet olisi ripustettu seinälle siististi omiin ryhmiinsä.
Isoin muutos on tietysti sääntöjärjestelmän liittäminen. Vaikka kuinka yrittäisi sanoa, että jokainen roolipeliharrastaja tuntee lukuisia sääntöjärjestelmiä, joita voi käyttää muihin pelimaailmoihin, niin sittenkin tuote tuntuu erilaiselta sen mukaan, onko sääntöjärjestelmä olemassa vai ei. Vähintään sääntöjärjestelmällä varustettu tuote on pelivalmiimpi kuin sellainen, jossa sääntöjärjestelmää ei ole.
Ruotsalainen kertoo Lokissa julkaistussa artikkelissaan, että hän kävi sääntöjen osalta läpi useita vaihtoehtoja, kunnes lopulta päätyi Robin Lawsin HeroQuest-systeemiin. Lupa kyseisen sääntöjärjestelmän käyttämiseen tuli kuitenkin sillä ehdolla, että se pitää mahduttaa neljään sivuun. Tämä haaste koitui Roudan maan onneksi: Säännöissä on kaikki oleellinen juuri siksi, että tilanpuutteen takia siitä on jätetty pois esimerkiksi ryhmätaistelua, hahmonkehitystä tai juonenkuljetusta koskevat säännöt. Toki niukka sääntöteksti edellyttää aiempaa kokemusta roolipeleistä, mutta eipä Roudan maata ole markkinoitukaan sellaisena aloittelijaystävällisenä pelinä, jossa kaikki selitettäisiin kädestä pitäen.
Maailma täynnä seikkailuja
Roudan maan tuoreen laitoksen tärkein uudistus on kuitenkin se, että pelimaailmasta on tehty jännittävä. Kukin pelimaailman kolkka kuulostaa kiinnostavalta kampanjalta: Hämeessä pitäjien päälliköt käyvät keskinäistä valtakamppailuaan, Savossa karkotetut rikolliset ja karanneet orjat elävät uudisraivaajien elämää, Pohjanmaalla lappalainen sotapäällikkö hautoo hyökkäystä lantalaisten kimppuun ja niin edelleen. Tahti vain paranee, kun päästään pelinjohtajan osioon. Sieltä löytyy valmis vuodenkiertoon sidottu kampanjarunko, jossa kuvataan elämänrytmin muutoksia vuodenajan mukaan sekä tarjotaan kullekin kuukaudelle kaksi seikkailuideaa.
Roudan maa ei siis kärsi pönötystaudista, mikä vaivaa monia valmiita fantasiamaailmoja. Maastonmuotojen ja pelimaailman historian läpikäymisen sijasta pseudo-esihistoriallinen Suomi kuvataan dynaamisena ja juuri siitä ne kiinnostavat pelikerrat kumpuavat. Tarjotut seikkailuideatkin on sidottu yhteisön elämään, mikä vahvistaa tuntua nimenomaan kalevalaisista seikkailuista.
Roudan maata lukiessa ei siis tarvitse pohtia, että mitähän virkaa tällä maailmankuvauksella on pelaamisen kannalta tai mitä tässä pelissä varsinaisesti tehdään. Mieleen nousee Glorantha-materiaali, jossa samaan tapaan seikkailut nousevat hahmojen arkisesta elämästä, jota pelimaailman tapahtumat koettelevat.
Sanat kertovat enemmän kuin tuhat kuvaa
Ruotsalainen on panostanut teoksensa ulkoasuun värikuvituksella ja piirtämällä uusia yksittäisiä maantieteellisiä alueita kuvaavia karttoja. (Kartat ovat kyllä näyttäviä ja selkeitä, mutta eivät oikein sovi yhteen keskenään tai sisäkansiin sijoitetun alkuperäisen laitoksen kartan kanssa.) Eniten kalevalaista tunnelmaa luo kuitenkin pelinkirjoittajan eläväinen kielenkäyttö:
”Kalevalaisiin suhtaudutaan ehkä kyräillen, mutta Pohjolassa ymmärretään, että kauppa se on joka kannattaa, eikä rahamiehiä katsota niin kieroon kuin kerjäläisiä.”
”Kun hahmo koikkelehtii ja kaakattaa hanhensulkiin pukeutuneena varttitunnin ajan ympäri pihaa, on hänen selvästi helpompi saada huomiota hanhen emuulta.”
”Hiidenväestä lukuisimmat ovat lyhyen mummon mittaisia (–) Pitkäjänteisyys ei kuulu niiden luontoon, mutta kunnon pirskeet, pilkkaaminen ja heikompien kiusaaminen tekevät niiden elämästä jännittävän.”
Roudan maa on niitä harvoja itselleni vastaan tulleita pelejä, joissa kielellä on oikeasti merkitystä. Ruotsalaisen puheenpartta kannattaa yrittää omaksua eikä pelin termistöä olisi helppoa kääntää toiselle kielelle. Runoteos Kalevala on sanataidetta, ja Ruotsalaisen kirjoitustyyli tekee sille ansaitun kunnianosoituksen.
Kun tekee pelin Suomesta ja sen kansalliseepoksesta, niin voisi ajatella, että siinä sivussa taiteilija sanoisi myös jotain suomalaisuudesta tai Suomen historiasta. Roudan maa ei tarjoa tällaisia suuria näkemyksiä, vaan tyytyy olemaan seikkailuroolipeli (jossa tosin on hyvät edellytykset myös ihmissuhdevetoisemmalle pelaamiselle). Ehkä juuri siksi se on onnistunut teos: se ei yritä olla erityisen itsetietoinen ja nokkela, mutta se ei myöskään sorru fantasiaroolipelien perinteisiin sudenkuoppiin.
Efemeros 
Vastaa