Luminyrkki 2017

Pöllökarhut eli Porin pöytäpeliseura järjesti maaliskuun lopulla Porin taistelupelaajien tapahtuman yhteyteen oman pelitapahtumansa. Kävin paikalla katsastamassa mistä on kyse ja täytyy sanoa, että ihan kivaltahan se näytti.

Käytännön järjestelyistä

Tappelugenren videopeleihin keskittyvä Porin taistelupelaajat -yhdistys on järjestänyt Luminyrkki-nimistä peliturnausta jo useampana vuotena. Koska Porin nuorisotalo on tilava, on Porin pöytäpeliseura päättänyt järjestää samaan syssyyn oman ei-elektronisiin peleihin keskittyvän tapahtumansa. Pohjakerroksessa siis väännettiin videopelejä ja kellarissa lautapelejä.

Runsaan vuorokauden mittainen tapahtuma kesti perjantai-illasta lauantaiyöhön. Olin itse paikalla lauantaina aamusta alkuiltaan saakka, mutta tuskin järjestelyt olivat kovin paljon tapahtuman aikana muuttuivat. Vietin aikani kellariosastolla, eli videopelipuolesta en tiedä sen enempää. Tapahtuman tunnelma oli vahvasti kotikutoinen, sellainen jossa kävijän odotettiin jo valmiiksi kuuluvan sisäpiiriin. Ulkona ei ollut tapahtuman mainoksia lainkaan, sisällä väki oli hakeutunut omiin pelipöytiinsä ja nuorisotalon vakiokäyttäjiltä näyttävät nuoret oli karkotettu sivukamariin. Uusia kävijöitä ei siis tuntunut kukaan kaipaavan.

Pelikellarissa pöytiä oli kahdessa tasossa, mutta kaikki pelipöydät oli survottu samaan tilaan. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut ongelmia hälinän kanssa, ehkä osin pienestä kävijämäärästä ja toisaalta hiljaisista peleistä johtuen. Kävijöitä oli laskujeni mukaan yhtä aikaa paikalla kolmisenkymmentä, koko viikonlopun aikana siis varmaankin jonkin verran enemmän. Miniatyyri- ja korttipelit näyttivät olevan väen suosiossa: en äkkiseltään muista nähneeni montaakaan lautapeliä.

Kellarissa oli pieni kahvikioski, mutta varsinaiset ruokailut jokainen sai hoitaa omatoimisesti kaupungilla. Koska tapahtumapaikka sijaitsi Porin keskustassa, ei tästä muodostunut mitään ongelmia. Itse kävin hakemassa pikaruokaa paikan päälle syötäväksi, mutta en muista että kovin moni muu olisi tehnyt samaa. Jos kävijöistä valtaosa oli Porista, niin varmaan he kävivät kotonaan syömässä tai jotain.

Ohjelmasta

Pöllökarhujen sivujen mukaan ohjelmassa oli miniatyyripelaamista ja pari korttipeliturnausta. Lautapelejä oli tarjolla lainattavaksi, mutta ainakin minun aikanani pelipino näytti olevan verrattain koskematon. Lautapeliohjelman kannalta kiinnostavinta oli Sami Laakso, joka oli paikalla esittelemässä työn alla olevaa uutta Dawn of Peacekeepers -lautapeliään. Omasta puolestani Laakso selitti näppärästi Dale of Merchants -pelinsä toiminnan, joten pääsin sittemmin kotiin palattuani pelaamaan sitäkin mainiota peliä.

Roolipeliohjelma puolestaan oli D-oom Products -firman Daniel Nefflingin harteilla. Hän oli lupautunut vetämään tapahtumassa pari lyhyttä ropea, mutta ennen muuta Neffling toi paikalle kattavan myyntivalikoimansa. Nefflinghän aloitti OSR-D&D:n jälleenmyyjänä, mutta on sittemmin laajentanut valikoimaansa myös parin kotimaisen roolipelin (Myrskyn sankarit ja Hood) ja miniatyyripelien suuntaan. Käsittääkseni Danielilla on jotain tuttavia Porin suunnalla, minkä takia hän oli tapahtumaankin tullut; mitä itse vierestä seurasin, niin ei siinä myyntiä tapahtunut juuri bensakuluja enempää.

Oma roolini

Menin paikalle sillä ajatuksella, että voisin toteuttaa roolipelaamista esittelevää Peliä pyynnöstä -toimintaa siinä Nefflingin siivellä. Tällainen esittelytoiminnan vähittäinen levittäminen muuallekin kuin Traconiin ja Ropeconiin on se luonnollinen kasvun tie. Tajusin kuitenkin pian paikalle saavuttuani, että vanha konsepti ei toimisi täällä. Peliä pyynnöstä sopii hyvin isompien tapahtumien eräänlaiseksi täyteohjelmaksi, jossa ihmisvirrasta poimitaan tyyppejä hetkeksi pelipöytään luppoaikaansa viettämään. Luminyrkin kaltaisessa pienessä tapahtumassa tällaista liikkuvuutta ei kuitenkaan ole, kun väki istuu pelaamassa sitä omaa suosikkipeliään. Tuumasin, että olisi ollut töykeää mennä puuttumaan heidän tekemisiinsä, joten teoriassa jätin sitten peliesittelyn tekemättä.

Kuten edellä mainitin, Daniel oli luvannut vetää tapahtuman aikana pari roolipeliä (Hoodia ja The Black Hack -pelin cyberpunk-varianttia). Niinpä huolehdin sisäänheittomenetelmin siitä, että nuo pelit toteutuivat. Kummassakin pelissä oli itseni lisäksi kolme pelaajaa ja käsittääkseni tästä kuuden pelaajan joukosta valtaosa ei ollut pelannut koskaan aikaisemmin tai ainakin hyvin vähän. Näin siis esittelytoimintaa kyllä tapahtui, mutta hieman erilaisin konstein kuin yleensä. Ja vaikka henkilömäärä ehkä jäikin pieneksi, niin oli se kuitenkin tapahtuman kävijämäärän huomioiden varsin vakuuttava prosentuaalinen osuus.

Parempia coneja

Pöllökarhujen Luminyrkki menee hyvin siihen viime vuosina yleistyneeseen koticoni-luokkaan, jotka ovat käytännössä laajennetun kaveripiirin yhteisiä pelipäiviä. Ne ovat tärkeitä ja kivoja pieniä tilaisuuksia, jotka vahvistavat yhteishenkeä ja lisäävät pelimahdollisuuksia. Skenen elinvoimaisuutta ajatellen pitäisin kuitenkin hyvänä, että näissä panostettaisiin jatkossa hieman enemmän uusiin kävijöihin: ei se paljoa vaadi, että tapahtumasta ilmoittaa edes kadunkulmassa tai paikallislehdessä ja menee tervehtimään paikalle saapuvia uusia naamoja. Jos peliharrastuskulttuuria joku asia vaivaa, niin sisäänpäinlämpiävyys. Sille kannattaa ihan tietoisesti tehdä jotain.

Rohkaisen myös muita skeneaktiiveja menemään rohkeasti mukaan tällaisiin tapahtumiin, jos niitä omaan tutkaanne sattuu. Pelinjohtajista on aina pulaa ja esimerkiksi Luminyrkin tapauksessa Daniel oli ainoa, joka toi sinne roolipeliohjelmaa (itse menin sinne vain koska tiesin Danielin olevan siellä). Vaikka sitä omaa juttuaan ei saisikaan täysipainoisesti toteutettua, niin pelkkä paikallaolokin on jo arvokasta verkostoitumista.