Arvostelussa karttakokoelma Dozen Dungeons #1

Miska Fredmanin Dozen Dungeons #1 (2016) on nimensä mukaisesti kahdentoista luolastokartan kokoelma. Ruodin seuraavassa vähän tarkemmin millaisista kartoista ja millaisesta julkaisusta on kyse.

Syntytarina

Bloginsa mukaan Miska Fredman innostui viime marraskuussa piirtämään roolipelikarttoja oikein urakalla. Tästä Mapvember-tempauksesta tapa piirrellä karttoja jäi sitten päälle ja Fredmanin karttoja onkin nähty myös muutamissa roolipelijulkaisuissa. Kartat osoittautuivat niin suosituiksi, että Fredman pystyi jopa laittamaan pystyyn aiheelle omistetun Patreon-sivun.

Patreon-sivun lisäksi näistä kartoista on nyt tehty kokoelmateos. Tällaisia pelisysteemistä riippumattomia roolipelaamisen aputeoksia on kotimaisessa skenessämme julkaistu harvoin. Netti kun on pullollaan ilmaismateriaalia eikä niitä tablettien sun muiden uusien hilavitkuttimien vuoksi tarvitse enää edes tulostaa. Nähtäväksi siis jää, millainen menekki tällaisella kokoelmalla mahtaa olla. Toisaalta maassamme on kyllä hyvää Dungeons & Dragons -innostusta, johon tuote sopii erinomaisesti.

Kokoelman kartoista

Fredman on piirtänyt perinteisten luolastokarttojen lisäksi jonkin verran myös erilaisten tutkimusasemien ja avaruusalusten pohjapiirustuksia. Dozen Dungeons -kokoelmaan on kuitenkin kerätty perinteisempää fantasiaa edustavaa materiaalia. Yksi kartoista on vain kuva saaresta ja sen suuresta puusta, joten varsinaisia luolastokarttoja on yksitoista. Näistä varsinaisia luonnonluolia on oikeastaan vain kaksi, sillä valtaosa kartoista on yhtenäisiä maanalaisia rakennuksia suorine käytävineen ja suorakaiteen muotoisine huoneineen. Kartat ovat yhteen kerrokseen piirrettyjä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Tutkiessani valmista luolastokarttaa arvostan erityisesti kahta piirrettä: vaihtoehtoisia reittejä ja mielikuvitusta kutkuttavia huoneiden sisältöjä. Ensin mainittu on Fredmanin kartoissa hyvällä tolalla. Vähintään kaksi sisääntuloreittiä löytyy noin joka toisesta kartasta. Valtaosassa kartoista huoneet ja käytävät ovat yhdistyneet toisiinsa niin, että hahmot voivat kulkea luolaston läpi montaa eri reittiä pitkin. Tämä tekee luolastossa liikkumisesta ja siellä operoimisesta vapaampaa, mistä on hyötyä etenkin taktisen pelaamisen kannalta. Toisesta kriteeristä kartat eivät kuitenkaan selviä yhtä maineikkaasti. Useimmat huoneet ovat tyhjiä tai sisältävät yksinkertaista kalustusta. Vaaditaan siis pelinjohtajan visiota ja luovaa työtä, että näistä kartoista saa kiinnostavia seikkailukohteita. Asiaa auttaa hieman se, että kokoelman kartat löytyvät Fredmanin blogista, jossa monelle niistä on annettu hieman fiktiivistä taustaa ja joskus jonkun huoneen sisältöäkin on selvitetty. Tästä voi olla apua, jos oma luomisprosessi tökkii.

Erilaisten käytävien ja kammioiden laskeminen on hieman epämääräistä, mutta sanotaan silti suuntaa-antavasti, että suurimmassa kartassa on noin 26 huonetta ja pienimmässä 11 huonetta. Keskiarvo on 17 huonetta per kartta. Kokoelmassa on siis verrattain pieniä luolastokarttoja, mitä kuitenkin itse pidän hyvänä. Kymmenien huoneiden kokoisia suurluolastoja löytää verkosta helposti, mutta koen niiden käyttämisen pelatessa hieman hankalaksi. Pienemmät kartat ovat monella tapaa kätevämpiä, ihan jo pelinjohtajan kirjanpidosta ja luolaston eläväisyydestä huolehtimisesta lähtien.

Mittakaavaa ei ole merkitty, mutta useimmissa kartoissa on selkeä pohjaruudukko. Tämä helpottaa karttojen käyttämistä sellaisissa peleissä, joissa tarvitaan figuureita ja taistelumattoa (mm. Pathfinder). Se myös auttaa pelinjohtajaa mittaamaan huoneiden kokoja ja ilmoittamaan näitä kartanpiirtäjille, jos sellainen on peliporukassa käytössä (mm. vanhan koulukunnan D&D).

Kartan tuotteistaminen

Dozen Dungeons -kokoelma on A4-kokoinen julkaisu. Kukin kartta on esitetty omalla sivullaan, joten tila riittää hyvin omien merkintöjen tekemiseen (toisin kuin monissa A5-kokoisissa OSR-luolastojen kartoissa). Kunkin kartan viereisellä sivulla on nimikoitua tilaa pelinjohtajan omille merkinnöille huoneiden sisällöstä, kohdattavista olennoista ja löydettävistä aarteista. Mukana on jopa noppataulukko, johon voi sovittaa vaikkapa perinteisen satunnaiskohtaamislistan. Oman luolastoseikkailun voi siis helposti valmistella suoraan teoksen sivuille.

Karttoihin ei ole tehty mitään merkintöjä, joten pelinjohtajan on aloitettava työsarkansa huoneiden numeroimisesta saakka. Tämän hyvänä puolena on, että kartta on helppo vaikkapa kopioida ja antaa pelaajille ihmeteltäväksi ilman, että he saavat sen mukana mitään informaatiota itse luolastosta.

Dozen Dungeons #1 antaa tasan sen, mitä se lupaa: tusinan verran tyhjiä luolastokarttoja. Niiden muuttaminen seikkailukohteiksi omaa kampanjaa varten vaatii vielä työtä ja vaivannäköä. Toisaalta ainakin itselleni juuri tämä luolastokarttojen piirtäminen on yksi hankalimmista työvaiheista. Omaan käyttööni karttakokoelma on siis erittäin hyödyllinen. Kokoelmana ne ovat kätevästi saatavilla (irtopaperien tulostamisen sijasta) ja ne ovat hyviä karttoja: pieniä, mutta monipuolisen liikkumisen mahdollistavia. Tuote ei myöskään ole hinnalla pilattu, sillä 1,5 euroa per kartta kuulostaa minusta hyvältä kaupalta.