Tampereen animetapahtuma Tracon, jossa myös roolipeliharrastus on hyvin esillä, on taas tältä vuodelta takana päin. Olin itse paikalla organisoimassa roolipelaamisen esittelypistettä ja kerron seuraavassa tarkemmin, miten se sujui.
Kirjoitin viime vuonna vastaavasta vaiheesta ja selitin siinä operatiivisia näkökulmia, motivaatioita ja tavoitteita. Toimintamalli ja toiminnan syyt olivat tänä vuonna kovasti samanlaisia, joten en suotta kirjoita samaa uudelleen. Sen sijaan kerron tämän vuoden meiningeistä ja pohdiskelen, miten tästä saadaan vielä parempi.
Pomo vaihtuu
Henkilökohtaisesti isoin muutos tänä vuonna oli demopisteen pääjärjestäjän vastuun siirtyminen Eero Tuoviselta minulle. Hoidin siis demottajien keräämisen, aikataulun laatimisen, majoitus- ja illalliskuvioiden säätämisen ja conitean kanssa neuvottelemisen omatoimisesti. Periaatteessa tämä ei ollut vaikeaa: sapluuna on kuitenkin entuudestaan tuttu monelle projektiin osallistuvalle. Stressiä aiheutti enemmän työmäärä ja osan projektiin osallistujien huono tavoitettavuus. Selvisin urakastani ilman suurempia virheitä, mutta kyllähän sen olisi voinut paremminkin tehdä. (Tästä lisää alempana.)
Tämän vuoden Tracon-operaatio oli ehkä siksikin tavallista rasittavampi, että tiimimme koko kasvoi huomattavasti viime vuosiin verrattuna. Pelimyyjiä oli paikalla vähemmän kuin ennen, mutta demotusjoukkue kasvoi kuudesta yhdeksänhenkiseksi. Isompi joukko tarkoitti tietysti myös enemmän säätämistä. Olen kuitenkin iloinen siitä, että skenestä löytyi näin paljon aktiivisia tyyppejä, jotka halusivat tulla demottamaan. Joukossa oli miltei puolet uusia, mikä on myös hyvä merkki demotustaitojen levittämisen kannalta.
Olin laatinut etukäteen aikataulun demopistettämme varten, johon jokaiselle oli merkitty noin kuusi tuntia töitä Tracon-viikonlopulle. Pyrin siihen, että meillä olisi kiireisimpinä aikoina kolme demopöytää miehitettyinä ja hiljaisinakin kaksi. Monella oli omia kiireitään ja muuta ohjelmanjärjestämistä, joten aikataulujen luominen ei käynyt erityisen kätevästi eikä niillä lopulta mitään tekoa ollutkaan. Sen sijaan, että jengi olisi käynyt pyörähtämässä demopisteellä oman nakkinsa hoitamassa, moni pyörikin siinä koko tapahtuman ajan. Käytännössä tiimistä siis irtosi paljon enemmän työtunteja kuin olin etukäteen suunnitellut.
Menestyksen tilastot
Viime vuonna tiimimme sai aikaan lauantaina 13 peliä 59 pelaajalle ja sunnuntaina 6 peliä 22 pelaajalle. Yhteensä siis 19 peliä ja 81 pelaajaa. Tänä vuonna isompi tiimimme kilautti jo lauantain aikana 23 peliä 84 pelaajalle. Sunnuntai oli siis pelkkää lisäystä ja sitä tulikin huikeat 27 peliä 99 pelaajalle. Tänä vuonna demotiimimme siis veti kaikkiaan 50 peliä 183 kävijälle – yli tuplasti enemmän kuin viime vuonna!
Tässä vielä tarkempi erottelu molempien päivien osalta ja demottajan mukaan aakkosjärjestyksessä:
Tommi Brander: pelit 1+4, pelaajat 6+13
Antti Eronen: pelit 5+4, pelaajat 17+14
Arttu Hanska: pelit 1+4, pelaajat 3+16
Johannes Kellomäki: pelit 4+0, pelaajat 13+0
Sami Koponen: pelit 1+3, pelaajat 2+11
Antti Luukkonen: pelit 2+4, pelaajat 4+9
Sipi Myllynen: pelit 3+2, pelaajat 14+10
Tuukka Tenhunen: pelit 2+6, pelaajat 9+26
Aaro Viertiö: pelit 4+0, pelaajat 16+0
Menestyksemme salaisuutena oli Aarossa puhjenneet sisäänheittäjän lahjat sekä Tuukan ja Erosen Antin raaka työ demopöydissä. Molemmat herrat onnistuivat rikkomaan 30 pelaajan haamurajan, johon itsekin ylsin takavuosina. Uskon, että herrat pystyttivät tulevien vuosien pohjaluvut, Tuukka 35 pelaajalla ja Antti 9 demosessiolla.
Demopeleinä nähtiin sekä vanhoja tuttuja Pyöreän pöydän ritareita, Tommin Satupeliä ja Tuukan Pankkikeikkaa että kokonaan uusina Wushua, Myrskyn sankareita, Maidia ja Sundred Landsia.
Tuttuun tapaan tarkoituksemme oli huolehtia myös aikataulutettujen pelien ja Pathfinder Societyn sisäänheittäjinä. En ole varma, miten hyvin hoidimme tämän, mutta käsittääkseni tänä vuonna peruttiin vähemmän pelejä kuin viime vuonna. PFS tilastoi haalineensa runsaat 50 pelaajaa ja ehkä muihin aikataulutettuihin peleihin meni suunnilleen saman verran väkeä.
Opiksi pitää ottaa
Lienee selvää, että tämän(kin) vuoden demopiste Traconissa oli täysi menestys. En mittaa tätä vain hurjalla demotuksen määrällä vaan myös työntekijöiden viihtymisellä. Vaikka moni puski pitkää päivää, en kuitenkaan kuullut kenenkään katkeraa tilitystä tai saanut kyselemälläkään demottajilta ikävää palautetta. Fiilis tuntui olleen hyvä kautta linjan. Demottajien hyvinvointi on ihan avainasemassa sen suhteen löytyykö tälle hommalle tekijöitä myös tulevina vuosina.
Yhteistyö Traconin conitean suuntaan toimi myös mainiosti. Ensimmäistä kertaa roolipelivastaavana toiminut Hermanni Ketonen hoiti oman osuutensa mainiosti, eikä meillä ollut mitään erimielisyyksiä asioista missään vaiheessa. Hän jaksoi kärsivällisesti odotella aikataulujeni valmistumista ja demotiimin yhteystietojen keräämistä eikä muutenkaan heittänyt kapuloita rattaisiimme. Päinvastoin, Traconista nimettiin jopa pari duunaria huolehtimaan aikataulutettujen roolipelien tiskistä, mikä oli ihan hyvä liike – meillä kun oli lopunperin kädet täynnä työtä demottamisen kanssa.
Loistava onnistuminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joitakin asioita olisi voinut tehdä paremmin. Kuulin työtovereiltani kritiikkiä demopöytien sijainnista ja mainostuksen määrästä, mutta pidän itse näitä lähinnä sivuseikkoina. Demopöytien sijainti olisi voinut olla kehnompikin enkä oikein jaksa uskoa mainosjulisteiden vaikutukseen. Kyllä ne pelaajat hankitaan näkyvällä läsnäololla ja aktiivisella sisäänheittämisellä eikä mainosjulisteilla.
Olennaisempaa on, että ensi vuonna työvuorojen aikatauluttaminen pitää tehdä fiksummin. Kolme tuntia demottamista per päivä sekä tunti työtä ja tunti lepoa -periaate ei toiminut alkuunkaan. Sellaisella aikataululla ei voi keskittyä sen paremmin demottamiseen kuin muuhunkaan ohjelmatarjontaan. Nyt moni jäi hengaamaan demopöydän luokse vähän orvon näköisenä, kun oma tunnin työvuoro loppui. Antin ehdotus joko lauantai- ja sunnuntaivuoroista tai aamu- ja iltavuoroista olisi luultavasti huomattavasti toimivampi ratkaisu. Tämä erottaisi työn ja vapaa-ajan toisistaan nykyistä selvemmin.
Päiväkohtaiset työvuorot saattaisivat ratkaista myös skeneverkostoitumisen ongelmat. Traconhan oli aikaisempina vuosina enemmän sellainen skeneaktiivien kokoontumisajot, jolloin ehdittiin vaihtaa kuulumisia ja jutella peliprojekteista. Tänä vuonna sellaiselle ei tuntunut olevan aikaa lainkaan, mitä pidän hyvin valitettavana asiana. Skenesuhteemme tulehtuvat ja koko skene myrkyttyy, jos emme hoida keskinäisiä suhteitamme verkossa huutelemisen lisäksi myös kasvokkaisilla kohtaamisilla. Päiväkohtaiset työvuorot jättäisivät toisen conipäivän kokonaan vapaaksi uusien ja vanhojen tuttujen kohtaamiselle.
Uusia haasteita
Toinen roolipelaamisen esittelemiseen liittyvä haaste on harrastuksen jatkaminen napakan aloituksen jälkeen. Nykyisellään demottaminen on hyvä keino lisätä ihmisten tietoisuutta roolipelaamisesta, mutta se ei vielä riitä uusien roolipeliharrastajien rekrytoimiseen. Pitäisi kehittää jotain, jolla demopöydässä roolipelaamisesta innostuneet tyypit voisivat jatkaa sitä kotonaan kaveriensa kanssa.
Periaatteessa roolipeliharrastuksen aloittamiseen tarvitaan sopiva peliteksti ja pelikaverit. Tätä voisi hoitaa jakamalla kiinnostuneille jonkinlaiset kevyet ilmaissäännöt ja kehittämällä jonkinlaisen tavan löytää peliseuraa (esim. Tampereella sopia vaikka jonkun roolipeliseuran kanssa, että adoptoivat kaikki pelaamisesta innostuneet). Käytännössä tässä on kuitenkin erinäisiä haasteita. En esimerkiksi itse usko, että aloittelija pääsisi kovin pitkälle kevyiden ilmaissääntöjen kanssa – pelinjohtamista on vaikea oppia paperilta. Lisäksi moni conikävijä tulee Tampereen ulkopuolelta, joten paikallinen seura ei ole oikea jatkopaikka.
Tähän asiaan minulla ei siis ole valmiita vastauksia. En tiedä, onko edes järkevää alkaa tavoitella tähtiä. Ehkä pitäisi vain tyytyä siihen, että esittelypelaamisella lisätään vain tietoisuutta ja tarjotaan se maistiainen roolipelaamisesta. Sekin on arvokasta, eikä sitä kannata uhrata jonkin ylevämmän päämäärän hyväksi.
Efemeros 
”Skenesuhteemme tulehtuvat ja koko skene myrkyttyy, jos emme hoida keskinäisiä suhteitamme verkossa huutelemisen lisäksi myös kasvokkaisilla kohtaamisilla.” 😛
Hyvää settiä Samilta, omat havaintoni tukevat näitä johtopäätöksiä. Tässä vaiheessa en pitäisi mitenkään mahdottomana, että jättäisin ensi vuonna kokonaan kotiin tuon myyntipöytäsetin, ja panostaisin minäkin tähän pelidemotuksen kehittämiseen; tämähän oli, kuten oli puhetta, horisontissa vielä viikkoa ennen tapahtumaa, mutta päädyin kuitenkin saamaan myynti-inventaarion, joka sitoi aika lahjakkaasti aikani kun ei ollut edes enempää myyntihenkilöstöä Arkkikivellä. Sellainen henkilökohtainen tapaturma, joka ei onneksi haitannut vauhtia yhtään.
Jos tämä Traconin roolipelikuvio jatkaa kukoistamistaan, niin tämän proggiksen GoD-luonne eittämättä vahvistuu jatkossa, niin että ”demotettavaksi” tulee enemmän täysimittaisia, oikeita sessioita, niin että valinnanvara kasvaa ja palvelemme paremmin sekä aloittelijoita että vakavia asianharrastajia.
Joka tapauksessa riippumatta ensi vuoden suunnitelmista, tämä vuosi meni todella hyvin, ja iso siivu kiitoksesta kuuluu Samille.
Tuo kysymys follow-upista on myös jännä, siinä voisi juurikin kuten Sami yllä spekuloi olla muutamaakin eri mieltä. En olisi noin äkkiseltään tyrmäämässä jotain <20 sivun nidottua lehdykkää aloittelijapelinä, jota jaettaisiin "palkintona" demoihin osallistumisesta; voisi tuottaa aika terävästikin tulosta.
Osa tätä aikataulutusongelmaa oli tosiaan tuo heikko työvoiman jako myyntipöytien ja demopisteen välillä. Olisin esimerkiksi itse ehtinyt välillä ihan hyvin myyntipöydänkin taakse, jos olisin organisoinut toimintaani tehokkaammin. En ehkä vain oivaltanut, että myyntipöydän kunditkin olisivat halunneet välillä demottamaan.
GoD-kuvio Traconissa olisi sikälikin paikallaan, että meillä oli tänä(kin) vuonna useampikin innostunut tyyppi, jotka kiersivät monta demoa saadakseen pelata enemmän. Tällaisille kavereille pitäisi ehdottomasti saada GoD:ia.
Tiedän tehneeni jotain oikein, kun Eero Tuovinen tuli itse henkilökohtaisesti kiittelemään Traconissa ja vielä toisti sanansa internetissä. Otan kiitokset vastaan ja olen ylpeä saavutuksestamme. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tulos syntyi tiimityönä ja aikalailla kaikki tässä projektissa hyödynnetty tietotaito on opittu Eeron kelkassa Arkkikiven erinäisissä projekteissa pyöriessä. Tiedon ja toimintatapojen leviäminen niiden ”maahantuojilta” eteenpäin on kotimaisen skenemme todellinen riemuvoitto!
Mun osaltani myös kiitos Traconista! Tosiaan jutteluaikaa ei oikein ollut, mutta itse ainakin myönnän että olin vähän kehnosti paikalla kun olin rättiväsynyt työmatkan jäljiltä. Tapahtuma sujui kuitenkin hyvin ja itse tein muutaman vuoron myyntipöydässä.
Siitä mulla olisikin ehdotus: jokainen joka tuo pelin myyntiin, kirjoittaa parin muutaman rivin esittelyn ja vaikka ranskalaisin viivoin ydinasiat pelistä, jotta sitä voi näppärämmin esitellä myyntipöydässä. Mä en ole pelannut Bliaronia kuin kehitysvaiheessa vuonna keppi ja kivi, ja kiireisenä laiskurina en ole ehtinyt lukea Lohikäärmeliittoa läpi, joten fiilispohjalta sitten esittelin niitä potentiaalisille ostajille.
Olisi kätevää jos voisi vaan opiskella lapusta pelien luonteen ja tarvittaessa luntata, se antaisi ostajillekin ammattimaisemman kuvan!
Arkkikiven, Kalikoksen ja suomipöydän myynnistä voisi ihan hyvin vastata yksikin ihminen. No, se on totta että erikoisasiantuntemusta ei löydy kaikilta, mutta toisaalta kuitenkin aika moni tulee ostamaan jotain, mistä on jo kuullut – käsittääkseni ihan puhtaiden heräteostosten määrä on suhteellisen pieni – ja toisaalta sitten tällä saadaan sellainen etu, että pääsee tekemään muutakin kuin istumaan pöydän takana.
Karoliina:
Juu, tuollaisia peliesittelyitä onkin käytetty laajemmissa suomi-skenen yhteisissä myyntipöydissä. Vuoden 2011 (?) Ropeconissa meillä oli kansio, jossa oli lyhyet esittelyt myynnissä olleista peleistä ja se palveli kätevästi niin myyjää kuin ostajaakin. Se taisi jäädä tänä vuonna tekemättä osin siksi, että erilaisia myyntiartikkeleita oli varsin vähän.
Nuurori:
Myyntipöydistä voisi teoriassa vastata yksi ihminen, mutta käytännössä on aivan helkatin tylsää istua yksin myyntipöydän takana useita tunteja putkeen. Siksi koitin tähän vuonna huolehtia siitä, että paikalla olisi aina vähintään kaksi myyjää, jotta on edes jotain seuraa. Eeron yllättävä loikka Arkkikiven tiskin taakse lisäsi myyjien määrää, mikä oli varmaan onnellinen sattuma myyntijoukkueen jaksamisen kannalta.
Pelilauta-foorumilla on muuten oma keskusteluketjunsa Tracon 2013:n jälkipuintiin. Äänessä ovat olleet lähinnä muut demopisteelle osallistuneet skeneaktiivit.
Myyjänhän pitäisi viettää aikansa asiakkaiden, ei toisten myyjien kanssa 😀
Olet tietysti oikeassa siinä tilanteessa, ettei kiinnostuneita asiakkaita ole. Ja toisaalta taas jos asiakkaita tulee liikaa, on hyvä että myyjiä on useampi (jotka osaavat esitellä toistensakin tuotteita ja roolipelaamista yleensäkin)
Karoliinan ehdotus on hyvä ja tukee ehdotustani. Jokaisen myyjän pitäisi omaksua lyhyt memo kaikesta mitä on myytävänä.
Lisäksi annan vielä kapulani rattaisiin ja totean ettei omasta mielestäni ole mitään syytä pitää myyntipöytää erillään roolipelialueesta. Ilmottautumis / myyntitiski voisi ihan hyvin olla sama ”begin your fantasy here” -RPG-hubi!
Jatkoa ajatellen pitäisi kuitenkin keskustella traconin kanssa siitä millä tavalla saataisiin taattua rauhallisemmat pelitilat. Olisiko jokin toinen tampere-talon alue soveltuvampi? Niille &@!%K!tanan kuulutuksille voi ehkä tehdä jotain myös.
[…] roolipeliyhdistyksen Louhin aktiiveja ja hän osallistui tänä vuonna myös Traconissa yleiseen roolipelaamisen esittelyyn. Vaikka mies on ensimmäistä kertaa Ropeconin coniteassa, uskon että hän selviytyy […]
[…] puinut asiaa tässä blogissa moneen otteeseen (pelien markkinoiminen, demottaminen, Tracon 2012 ja Tracon 2013) joten tyydyn tänä vuonna lähinnä julkistamaan […]
[…] 2013 (ks. raportti) olin itse vastuussa pelinjohtajatiimin organisoimisesta ja vuosina 2014-2016 (ks. raportit 2014, […]