Arvostelussa tarinapeli/roolipeli Lännen maat

Egyptiläinen näkemys tuonpuoleisesta, voiko siitä saada aikaan roolipelin? Kyllä saa, ja näytti tulevan paras roolipeli mitä kotimaisessa skenessä on hetkeen nähty.

Legendan paluu

Lännen maat on Risto Hiedan uusin roolipelijulkaisu. Olin aluksi hieman skeptisellä mielellä. Hieta oli ensimmäisiä suomalaisia roolipelisuunnittelijoita, jonka kynästä syntyivät 1990-luvulla mm. kauhupeli Astra (1991) ja haltiapeli Elhendi (1993). Niissä oli omat ongelmansa: Astra jäi auttamatta Call of Cthulhu -roolipelin jalkoihin (suom. Cthulhun kutsu, 1992) ja Elhendin säännöt olivat täysin epäyhtenäiset. Seuraavan kerran Hieta kunnostautui 2000-luvun taitteessa, kun hän julkaisi koko joukon pieniä roolipelejä (mm. Kalmo, Leluelo, Väinö d20 jne.). Nämä olivat humoristisia pelejä, joista irtosi parit naurut eikä muuta. Hieta on siis kiistatta ollut innovatiivinen pelisuunnittelija, mutta kun erikoisuutta on ilmeisesti haettu erikoisuuden vuoksi, niin lopputuloksena pelattavuus on kärsinyt rajusti.

Kun Hieta on nyt tarttunut egyptologiaan ja lupailee ”täysin uudenlaista sosiaalista kerrontapeliä”, niin mitä siitä seuraa? Tällä kertaa täysi napakymppi.

Valoa kohti

Lännen maat kuvaa tosiaan yksittäisen muinaisegyptiläisen henkilön matkaa kuolleiden maan halki jumalten tuomiota kuulemaan. Matkalla hän kohtaa vaaroja ja lopussa jumalat tenttaavat häntä elämän hyveellisyydestä. Jos hahmo selviytyy vaaroista ja jumalat arvostavat hänen elämäntaivaltaan, pääsee hahmo ikuisuudeksi auvoisille lakeuksille. Jos ei, hirviö syö hänet.

Peli ei seuraa perinteisiä roolipelin konventioita. Pelissä yksi pelaajista pelaa kuollutta taivaltajaa eli Kulkijaa ja muut Egyptin jumalia. Jumalten pelaajat päättävät siitä, millaisia vaaroja edessä vaanii. He päättävät myös millaisia loitsuja hahmo saa avukseen. Vaaroista siis selviytyy helposti, jos osaa käyttää oikeaa loitsua oikeaan varaan. Totuuden saleihin päästyään pelaaja sitten kertoo elämästään ja jumalten pelaajat antavat hänelle pisteitä elämän hyveellisyyden mukaan. Tämän jälkeen jumalat kyselevät pelaajahahmon elämän synkistä hetkistä ja antavat miinuspisteitä sen mukaan, millaisia vastauksia pelaaja antaa. Tämän jälkeen pisteet ynnätään hahmon lopullisen kohtalon selvittämiseksi.

Lännen maat käyttää siis kiinnostavaa asymmetrista jakoa pelaajien eri tehtävien välillä. Jumalpelaajat ikään kuin vastaavat paljosta, mutta toisaalta Kulkija on matkansa pääosassa. Peli tarjoaa paljon valmiita ideoita haasteiksi ja loitsuiksi, mutta jättää tilaa myös pelaajien omalle luovuudelle. Kiinnostavinta on, että pelin kliimaksista, jumalten tuomiosta, ei anneta mitään ohjeita. On pelaajien osa asia keksiä, millaisista asioista he Kulkijaa syyttävät ja millä kriteereillä ne tämän vastaukset arvioivat. Näin pelaajat eivät joudu seuraamaan mitään ennalta-annettuja normeja, vaan pääsevät itse päättämään, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Päätösvalta tässä on jumalilla, jotka eivät tietenkään välttämättä ole yksimielisiä tuomioissaan. Joku pelaajista voi siis olla myötämielinen pelaajan vastaukselle, toinen ei. Näin näppärästi ja viihdyttävästi peli johdattaa pelaajat käsittelemään suuria kysymystä hyvästä ja pahasta.

Koska pelin ydinsisältö, jumalten tuomio, on jätetty avoimeksi, pelillä on varsin laajat sovellusmahdollisuudet. Roolipelaajat voivat käyttää tätä osana jotain muuta kampanjaa, kun pelaajahahmo kuolee. Tällöin jumalpelaajien kysymykset eivät ole keksittyjä, vaan perustuvat aitoon pelisisältöön. Tällöin myös tuomiolle tulee enemmän painoarvoa, kun kyseessä on pitkäikäisen pelaajahahmon ikuisuuskohtalo. Toisaalta pelin voisi tuoda verrattain helposti myös nykyaikaan. Jumalten kysymysten ei tällöin tarvitsisi koskea muinaisegyptiläistä elämäntapaa vaan modernin maailman aiheita.

Jotta kakku olisi likipitäen täydellinen, on Lännen maat myös kirjoitettu selkeästi ja pelin säännöt on helppo omaksua kertalukemisella. Hieta on todella onnistunut luomaan ”uudenlaisen sosiaalisen kerrontapelin”, joka ei edellytä lukijalta roolipelitaustaa. Lännen maat on muinaisegyptologisen aiheensa ja myös toteutuksensa puolesta todella ennennäkemätön teos kotimaisessa (rooli)peliskenessä. Suosittelen ehdottomasti kaikkia tutustumaan tähän mainioon peliin, joka on kiistämätön innovatiivisen pelisuunnittelun merkkipaalu.