Ville Laakkonen julkaisi aivan hiljattain debyttiroolipelinsä nimeltä Melidian. Olen lueskellut sen tässä läpi kahteen kertaan, joten uskallan nyt sanoa teoksesta pari sanaa.
Risto J. Hieta julkaisi vuonna 1993 haltiaroolipelin nimeltä Elhendi (jota saa edelleen vaikkapa Fantasiapelien valikoimasta). Nyt, vuosikymmentä myöhemmin, Laakkonen julkaisi haltiaroolipelin, joka sijoittuu tuon mainitun pelin fiktiiviseen historiaan. On sanottava, että tykkään tästä ajatuksesta paljon. Hienoa, että joku pyrkii välillä luomaan yhteyksiä aiempaan kotimaiseen roolipelikaanoniin eikä aina vain puskemaan markkinoille uusia pelejä. Kotimainen ropeskene on aivan liiaksi yksinäistä tuuleenhuutamista yhteistyön sijaan.
Hieman yllättäen peleillä ei kuitenkaan ole erityisen syvällistä yhteyttä fiktionsa puolesta. Elhendistä löytyvän pelimaailman historiassa mainittuja asioita ei pyritä selittämään Melidianissa, vaan ne jäävät parhaimmillaankin lyhyiksi maininnoiksi. Melidian onkin Elhendin uusversio nimenomaan siinä mielessä, että molemmat pyrkivät samanlaiseen yleisroolipelin asemaan. ”Elhendi-haltiaroolipeli tarjoaa vain väljät puitteet ja ideoita pelaamiselle” todettiin 1990-luvun sääntökirjassa ja ”Melidianin perusajatus on pikemminkin innostaa keksimään uutta kuin tarjota vain valmiit vaihtoehdot ja tiukat rajat pelin sisäiselle toiminnalle” lukee uudessa.
Tällaisella ratkaisulla on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta se mahdollistaa kevyen sääntöjärjestelmän ja jättää tilaa peliporukan (ennen muuta pelinjohtajan) omalle luovuudelle. Elhendin suurimpana ongelmana näin jälkikäteen ajatellen oli nimenomaan sääntöjärjestelmän sisäinen epäjohdonmukaisuus ja erikoisuudentavoittelu. Melidian korjaa nämä puutteet virtaviivaisilla ja yksinkertaisilla pelisäännöillä. Toisaalta se, että sääntökirja usein kertoo, että ”keksi itse, miten tällaiset sääntötilanteet voitaisiin ratkaista ja mitä pelimaailmassa tapahtuu”, tuntuu vähän asiakkaan huijaukselta. Jos haluaisin keksiä kaiken itse, niin miksi ylipäänsä ostaisin sääntökirjan? Jokainen tajuaa, että leikkien ja pelien sääntöjä voi osallistujien yhteisellä suostumuksella lisätä, muuttaa ja rikkoa – ei sitä oikein voi käyttää mainoslauseena. Mutta jos sääntöjä ei anneta alun alkaenkaan, niin mitä siitä pelistä jää jäljelle?
Älä ymmärrä väärin, kyllä Melidian on sinänsä ihan täysipainoinen roolipeli. Se sisältää kyllä säännöt ja riittävästi tietoja pelimaailmasta, niin että pelaamaan pääsee. Se ei ohjeista tietynlaiseen pelaamiseen, vaan jättää asian peliporukan vastuulle. Olen vain harmissani siitä, ettei se pyri porautumaan Elhendin avoimeksi jättämiin kysymyksiin ja luomaan niistä jännittävää pelisisältöä vaan sen sijaan piirtää haltioiden kulttuurista turhan perinteisen ja tavanomaisen kuvan. Elhendin korottamisen sijasta Melidian pyrkii korvaamaan sen ja valtaamaan Elhendin aseman kevyenä yleisroolipelinä. Tämä valtaus toki onnistuu, mutta olisin toivonut jotain sähäkämpää.
Suosittelen, jos tykkäät vaniljajäätelöstä.
Efemeros 
Vastaa