Lopetan roolipelaamisen ja sen myötä vetäydyn kokonaan pois roolipeliskenestä.
Mitä mitä
Muutin viime lokakuun alussa Helsingistä pieneen eteläpohjalaiseen kuntaan. Kaikista yrityksistäni huolimatta en onnistunut löytämään sieltä (enkä lähikunnistakaan) roolipeliseuraa. Olen siis ollut viimeiset neljä kuukautta ilman vakinaista peliporukkaa. Voin aivan yhtä hyvin myöntää tapahtuneen ja todeta virallisestikin, että roolipeliharrastukseni on jäänyt nyt pitkälle tauolle.
Koska olen menettänyt harrastuksen kovan ytimen, en näe järkeväksi ylläpitää sen kehällisiäkään asioita. Vetäydyn pelisuunnittelusta, foorumikeskusteluista, roolipelitapahtumiin osallistumisesta ja muusta mahdollisesta. Hoitanen kuitenkin loppuun jo aloittamani projektit, eli teen vielä Ritareiden variantin ja jeesaan Vuorelaa <Praedor-lisäosan kanssa, mutta en niistäkään pidä samanlaista mekkalaa kuin aiemmista julkaisuistani. Efemeros-projektiblogi jäätyy toistaiseksi: palaan kyllä sen pariin, jos joskus pääsen takaisin kiinni pelin syrjään ja koen sen hyödylliseksi työkaluksi roolipeliharrastuksen kannalta.
Ritareita on vielä pari kappaletta jäljellä, eli niitä saa tilata edelleen.
Turhista ponnisteluista
Olen aikaisemmin suhtautunut hieman nurjamielisesti niihin, jotka väittävät, etteivät saa peliporukkaa kasaan Helsingin tai muiden Suomen suurimpien asutuskeskusten ulkopuolella. Nyt minun on juotava katkera kalkki ja todettava, etten itsekään pystynyt siihen. Yrityksen puutteesta se ei kuitenkaan johdu.
Uudelle paikkakunnalle saavuttuani laitoin heti mainoskampanjan pystyyn. Vein mainoksia yläasteelle ja lukioon, kävin vierailemassa lukion ilmaisutaidon tunneilla esittelemässä roolipelaamista ja istuin myös nuortenilloissa valmiina demottamaan roolipelaamista siitä kiinnostuneille. Nollatulos. Otin yhteyttä pariin lähikunnan roolipelaajaan ja vein mainoksia läheiseen Seinäjoen ammattikorkeakoulun sivupisteeseen. Nollatulos. Otin yhteyttä Kauhajoen nuorisotoimeen (lähiseutujen isoin kaupunki) ja sainkin heiltä runsaasti vetoapua ilmaisten tilojen ja mainosten levittämisen kautta. Mainoksia oli nuorisotalolla, vapaa-ajankeskuksella, oppilaitoksissa, internetissä ja kävin itse päivystämässä Kauhajoen nuorisotalolla aiheesta kiinnostuneita etsien. Nollatulos.
Tästä ei pidä päätellä, että maaseudulla ei olisi roolipeliharrastuneisuutta. En yllättyisi, vaikka saisin kuulla, että nykyisen asuinkuntani lukiosta (noin 80 oppilasta) löytyisi parikin roolipeliporukkaa. Kun itse olin lukiolainen Mikkelissä, minulla oli hauskaa pelatessani kavereideni kanssa. Vaikka olisikin nähnyt koulun ilmoitustaululla, että nuorisotalolla joku vetää roolipelejä, niin miksi minä sinne olisin mennyt? En minä hänen palvelujaan tarvinnut. En muutoinkaan nuorempana hankkinut uusia harrastuksia yhdistyksiin tai muihin rientoihin puskemalla; vapaa-aika kului kavereiden kanssa touhutessa ja sitä kautta ne uudet harrastuksetkin välittyivät.
Väitänkin, että suurin ongelmani on nuorten aikuisten tavoittaminen. Jos olisin muuttanut eteläpohjanmaalle kymmenen vuotta nuorempana lukiolaisena, olisin varmaan pystynyt houkuttelemaan luokkakavereitani kokeilemaan roolipelaamista. Näin se peliseura on tähän asti löytynyt: luonnollisten sosiaalisten kontaktien kautta. Mutta kun uudelta paikkakunnalta ei tunne ketään, niin ei onnistu myöskään peliseuran löytäminen.
Syistä ja seurauksista
Joidenkin lukijoiden mielestä tempaukseni näyttänee ylireagoimiselta. Jos roolipeliporukka meneekin alta, niin onko se nyt mikään syy vetäytyä kokonaan harrastuksen parista? Kyllä se minulle on. Ilman aktiivista harrastamista tietoni vanhentuvat nopeasti, eikä minulla ole enää mitään tuoretta annettavaa skenelle. En myöskään koe tätä oheistoimintaa itsessään palkitsevana: roolipelifoorumit esimerkiksi eivät ole koskaan olleet minulle itsetarkoituksellisia sosiaalisia kohtaamispaikkoja, vaan välineitä roolipeliharrastuksessa kehittymiseksi.
Entä teknologian mahdollistama etäpelaaminen? Eivätkö Google+, Skype ja muut vastaavat pysty pelastamaan kaltaisiani korpimaiden asukkeja? Kyllä se varmasti joillekin on sopiva vaihtoehto, mutta minulle se ei riitä. Roolipelaamisen parhaita puolia on aito läsnäolo ja monitasoinen kommunikaatio, joka pelipöydässä tapahtuu. Näitä asioita etäpelaaminen ei voi korvata. Lisäksi pidän tärkeänä omaan ympäristöön juurtumista. Haluan olla osa asuinympäristöni kulttuurielämää, joten sen tarjoamat mahdollisuudet ohjaavat myös minun valintojani. Jos en pysty tuomaan sinne jotain uutta, on minun tyydyttävä jo olemassaoleviin vaihtoehtoihin.
Se, että en vain poistu kaikessa hiljaisuudessa, vaan kirjoitan asiasta blogiini, johtuu halustani viedä tämä Efemeros-blogissani kannattamani avoimuus loppuun asti. Tätä voinee pitää eräänä esimerkkinä roolipeliharrastuksen loppumisesta: paikkakunnan vaihdos, sosiaalinen ulkopuolisuus ja peliporukan puute ovat kenties syöneet monen muunkin harrastajan vuosikymmenten saatossa. Pidän myös kunnollisista lopetuksista, enkä sellaisesta hiljaisesta hiipumisesta, jossa blogi ikään kuin unohtuu bittiavaruuteen.
Toivon, että vielä joskus pääsen palaamaan roolipeliharrastuksen pariin. Tarkoitus ei ole viettää loppuelämää täällä pienessä kunnassa. Niinpä suljen noppapussin ja laitan roolipelikirjat hyllyyn tulevaa käyttöä odottamaan.
No voihan rähmä.
Oletko muuten kokeillut tuota etäpelaamista? Ihan uteliaisuuttani kyselen, tunnut aika surutta lyttäävän metodin joka monelle kovan linjan roolipelaajalle on osoittautunut aivan vertailukelpoiseksi pöytäpeliin nähden. Erityisesti tänä päivänä on melko triviaalia saavuttaa monenvälinen videopuheluyhteys, eli ei tarvitse vain kirjoittaa, vaan voi kirjoittaa, näyttää kuvia, nähdä muiden naamat ja itse näkyä, sekä tietenkin puhua höpöttää.
Sinänsä tuo päätöksesi ei ole mitenkään kehno minunkaan mielestäni, kuten on ollut puhetta. Realismi on hyväksi, eivätkä elämäntilanteet tosiaan kestä loputtomiin. Katsotaan asiaa parin vuoden päästä uudelleen.
Kurjaa kuultavaa tällainen. Toivottaasti “sapattivapaa” roolipelaamisesta ei kuitenkaan veny liian pitkäksi, ja toistaalta onhan noita pelitapahtumia joissa voi käydä “vanhaa harrastusta” elvyttelemässä.
Ymmärrän kyllä pointtisi skenestä vetäytymisestä, onhan se hankalaa taustalta yrittää skeneä kehittää jos ei itse pääse mukaan. Mutta ehkei kuitenkaan kokonaan harrastusta kannata heittää, jos tosiaan satunnaiset pelit onnistuvat.
P.S. Vaikka mainitsitkin jättäväsi pelisuunnittelun noiden projektien valmistuttua, kiinnostaako silti kommentoida tai muuten ottaa kantaa muihin projekteihin?
Vaasan suunnalla, minne ei Kauhajoki – Seinäjoki -akselilta mielestäni kestämättömän pitkä matka ole – on ainakin pari porukkaa pyörinyt vähän varttuneemmastakin sakista. Tosin minunkin tietoni voivat olla vähän vanhentuneita, mutta Seinäjoki – Kauhava -linjan lisäksi ehdotan suuntaamaan Vaasan suuntaan.
Yrititkö Seinäjoella viedä esimerkiksi Fantasialinnaan Seinäjoella jotain ilmoituslappuja? Se on kuitenkin tietääkseni lähiseudun ainoa tuollainen “spefimpi” kauppa, joten sieltä voisi myös porukkaa etsiä.
Minä olen pelannut viimeisen vuoden lähinnä etänä, ja hyvällä softalla se ei mielestäni jää ollenkaan jälkeen pelipöydän äärellä tapahtuvasta pelaamisesta. Kehotankin kokeilemaan – ja kokeilemaan vielä uudemman kerran, jos ensimmäinen kerta menee reisille. Se vaatii ehkä jonkin verran totuttelua, mutta kyllä se etäpelaaminenkin toimii.
Itse en päässyt pelaamaan yhteen aikaan pariin – kolmeen vuoteen. Keskusteluja seuraamalla ja mielenkiintoisiin projekteihin tutustumalla pysyin kuitenkin ajan hermolla, ja peleihin lähteminenkään ei nossut miksikään kynnykseksi, kun tiesi suurin piirtein, mitä uusissa peleissä tehtiin ja miten. Sinnikkäästi vain etsimään uutta porukkaa ja osallistumaan edes roolipeliaiheisiin keskusteluihin, jos ei muuta! Sekin vaikuttaa, kuinka ronkeliksi käyt pelien suhteen. Käykö esimerkiksi D&D vai pitääkö olla jotain peliä, mistä itse pidät? Suostutko pelkäksi pelaajaksi / porukan luottopelinjohtajaksi?
Veikkaan, että tuolla tavalla uutena henkilönä vieraalla (pienellä) paikkakunnalla ei välttämättä kannata tarjota itseään minään eksperttinä – kutsua asiasta vihkiytymättömiä luokseen, tarjoutua luennoimaan aiheesta ynnä muuta vastaavaa. Siinä karkottaa vain ne kasuaalisti pelaavatkin, jotka eivät tosiaan enää kaipaa tutustuttajaa harrastukseen, vaan pelaavat omassa piirissään ja omissa paikoissaan. Sen sijaan itse neuvoisin etsimään vain porukkaa, että pääsee pelaamaan, viemään foorumeille ilmoituksia ja niin edelleen. Tämänhän varmasti kyllä jo teitkin, joten on yllättävää, ettei porukkaa löytynyt. Vaasalaisia ainakin roolipelifoorumeilta löytyy lurkkimasta, jos ei muuten, ja he ovat kyllä ottaneet muukalaisia peleihinsä mukaan, jos on pyytänyt päästä pelaamaan.
Nollatulos noita ponnisteluista on tietysti karman lain mukainen seuraus siitä, ettet ole kokeillut n20-ihmejärjestelmää, mikä puolestaan on tietysti osa omaa nollatulostani ja siten karmaiseva seuraus jostain itse tekemästäni synnistä. Tiedät kuitenkin nyt ainakin, että mä tiedän, miltä susta tuntuu
Kaikenlaiset periaatepäätökset on aina ihan tyhmiä, ja roolipelaamisen ja skenessä roikkumisen lopettaminen vain siksi ettei löydy peliseuraa on tyhmää, joskaan tietenkään kukaan meistä ei roolipelaa muutoin kuin seurassa ja silloinkin vain kun on peli menossa. Aika monellekin skenessä roikkuvalle se skene tuntuu olevan korvike enemmän tai vähemmän vajavaiselle roolipelaamiselle, minkä myönnän olevan köyhä korvike, mutta ehkä skene nähdään jonkinlaisena toiveena palata vielä hyvien pelien ääreen, tai sitten löytää jotain hyvää uutta pelattavaa, mikä voi hyvin tarkoittaa pelin lisäksi myös peliseuraa tai pelitapaa.
Sanoisinkin siksi, että kannattaa jatkaa skenessä roikkumista, ellei se sitten ole muodostunut jonkinlaiseksi rasittavaksi rutiiniksi, ja kokeile hitossa tota etäpelaamista. Teknopeliapostolina voinen tarjota jopa peliseurankin, jos n20/ maptool / skype / perusfantasia ei osoittaudu liialliseksi turnoffiksi. Kaverin PF-kampanjapolun, Curse of Crimson Thronen rosteriin mahtuis hyvin neljäs kaveri (vaimon tuominen mukaan voi myös onnistua). Jos kiinnostaa niin voin kertoa lisää, mutta uskoakseni oot aika hyvin tontilla meidän pelityylistä. Mikään ei tietenkään estä haastamasta käsityksiä ihan vierailevana tähtenä. Sitoutumista ei edellytetä, mutta toki kertapeliä ajatellen uuden systeemin ja teknopelaamisen vaivavastinesuhde on mahdollisimman heikko; jonkinmoista säätöä on varmuudella odotettavissa.
Lopuksi analyysiosastolta käskettiin raportoimaan, että näin 30:n paremmalla puolella olevana alkaa vääjäämättä näkymään tuo näkymätön ikäraja sukupolvien välissä. Vaikka itse haluaisi lähestyä nuoria päästäkseen johonkin ajatuksen yhteyteen, niin näyttäisi siltä, etteivät nuoret itse halua sitä. Tästä ei voi välttämättä syyttää pelkästään nuoria, vaan lienee syytä huomioida yhteiskunnan ja koululaitoksen kyynistävää vaikutusta. Joulupukkihan kun ei ole ainoa valhe, mitä vanhemmat lapsille kertoo, mutta surullista kyllä, monet pitää jeesusta sinä toisena. Ei käy jehovia kateeksi. Menee kuitenkin asian vierestä tää yhteiskuntakritiikki jo tässä kohtaa.
Tietysti niin kauan kun ei näytä kovin vanhalta voi ajaa parran ja esittää nuorekasta ja sillee, niin ehkä ne nuoret ei sitten pelkää tai ole niin epäluuloisia, ellei sitten mene toisinpäin, ja ala vaikuttaan joltain makeilevalta namusedältä. Äh. Mieluiten sitä itsekin nuorena hengas omanikästen kanssa. Vanhemmat tyypit yliopistollakin oli kyllä cooleja, mutta ehkä myös vähän pelottavia, eikä niiden seurassa ollu nii rento meininki. Ehkä suurempi merkitys onkin just tossa, ettei nuoret halua seuraansa ketään auktoriteettejä, ja vanhempi tyyppi on sitä tavallaan jo ihan stattiensa puolesta, vaikkei edes haluaisi.
Tästä pääsenkin tohon Jascan kommenttiin, että jos käyt luennoimassa ropeista koulussa, niin ei sua voi yrityksen puutteesta syyttää, mutta keinojen valinnasta ehkä voikin. Mä en oo toki mikään mainosmaailman kiiltokuva, mutta luulen että aikuinen kaveri luennoimassa aiheesta X ei anna kuvaa tulevasta tasa-arvoisesta suhteesta. Tämä kuva perustuu toki ennakkoluuloon, mutta olemassaolevat ennakkoluulot nyt vaan sattuu oleen se toimintaympäristö jonka kanssa pitää koittaa elää.
Jos sulla on pokkaa, kannattas etsiä jossain kirjastossa tai missä vaan taukotilassa lojuva joutilas nuorisoporukka ja kysyä haluaisko ne kokeilla tämmöstä “tarinajuttua”, ja vetää niille tyyliin In media res tai vastaava räjähtävän startin skenaario puhtaana tarinankerrontana ilman mitään opeteltavia sääntöjä. Pelin kesto 15-30 minuuttia täyttä toimintaa ja vastinetta ajalle. Tarinankerrontaropen etu muutenkin on se, että sen voi oikeasti alottaa heti suoraan kelle vaan sanomalla, “okei, on talvisota ja sä oot kaukopartiossa. Ootte just päässy murmanskin radalle kun…”
Ainiin, tarkennus vielä, ettei munkaan mielestä siis etäpelaaminen ole vaihtoehto pöytäpelille. Se on vaihtoehto sille, että pelaa sitten jotain muita pelejä, mitkä ei kyllä mun mielestä ole kovin hyviä vaihtoehtoja nekään.
Tietysti jos sieltä maalta löydät uuden harrastuksen kansantanhuista (mieluummin kuin sen vaihtoehdosta) niin mikäs sun on siellä ollessa.
En häpeä myöntää että näinkin monta vuotta samoilla foorumeilla pyörineen tyypin lähtö skenestä ei tekisi haikeaksi. Haluan kompata tuota esitettyä näkemystä että mikään elämäntilanne ei kestä ikuisesti.
Etäpelaamisesta
En ole vielä sanottavasti ehtinyt kokeilla, mutta sen kohdalla kyse ei ole vain toisenlaisesta pelitavasta. Olen jo pitkään ehtinyt toivoa pääseväni osaksi jotain yhteisöä ja olemaan läsnä paikallistasolla. Tämä ei toteudu, jos vietän vapaa-aikani chattaamalla toisella puolella Suomea asuvien tyyppien kanssa.
Periaatepäätöksestä
Kaikki menee tauolle. Ainoan poikkeuksen tekevät ne pari projektia, jotka on tullut jo aloitettua. Noin muutoin en aio enää osallistua roolipelitapahtumiin, foorumikeskusteluihin tai yhtään kenenkään pelisuunnitteluun.
Syyt tälle olen jo (useaan kertaan) maininnut edellä, mutta niiden joukkoon voisi vielä lisätä lähtemisen vaikeuden. Minun on myönnettävä itselleni, että roolipeliharrastuksen on nyt toistaiseksi päättynyt ja suunnattava aikani ja luova energiani johonkin muuhun taiteeseen / kulttuuritoimintaan. Jos jään jeesaamaan muita pelisuunnittelussa tai roikkumaan foorumeille, yrittäisin turhaan löytää täyttymystä pelkistä korvikkeista. Se on kaikki tai ei mitään, ettei tarvitse katkeroitua.
Peliseuran etsinnästä
Juu, Vaasassa näyttää olevan ihan vahva skene ja varmaan pääsisin sinne osalliseksi, jos rupeaisin. En kuitenkaan meinaa ajella 80 kilometriä suuntaansa ihan vain pelipöydän ääreen päästäkseni. Ja Seinäjoen Fantasialinna tsekattiin myös, ei löytynyt peliseuraa sieltäkään. Oman arvioni mukaan en esiintynyt missään vaiheessa guruna tai ollut ronkeli, joskin mainoksissa kyllä ilmoitin nimenomaan kampanjasta, jota voisin vetää.
Ja sanotaan nyt vielä sekin, että demottamisen salat tuntevana en suinkaan mennyt luennoimaan koululle, vaan pistin siellä heti pelit pyörimään. Nollatuloksella.
Lähtemisen haikeudesta
Minä puolestani en häpeä myöntää, että roolipeliharrastuksen jättäminen on kova pala. Se on ollut tärkeä osa elämääni viimeiset 15 vuotta (yli puolet elinvuosistani) ja niellyt valtaosan vapaa-ajastani. Kun realiteetit iskivät kasvoille, niin kyllä siinä hetken piti keräillä itseään.
Tähän lähtemiseeni siis liittyy selkeää surutyötä. Kiitos teille tuestanne; on ilahduttavaa nähdä, että minulla oli väliä ja että skenessämme on aitoa välittämistä.
Eipä tässä kait muuta ku että oli kiva pelata ja jutella pelaamisesta.
Hyvät jatkot!
Miten mä meninkin ajatteleen, että olisit tehny jonkun virheen. Tietenkään siis et, vaan nollatulos. Susta on tullu oikea Saarijärven Sami
Ehkä sun kuitenkin kannattas harkita johonkin peliporukkaan soluttautumista etäpelaamisen avulla, koska vaikuttaa siltä, että tuolla on vaan tyhmiä ihmisiä. (Onko Shadow over Innsmouth tuttu muuten?)
Ja nimenomaan tota omaa porukkaa mäkin hakisin, ei muakaan nappaa erityisesti roolipelata, tai lautapelata tai tehä pahemmin mitään randomeitten kanssa, muuten kuin kuriositeettina tai jos haluan saada jotain uusia ideoita (jotka voin sitten esitellä omalle porukalle). Oman porukan (klaanin, killan, unameit) merkitys on suuri ja varmaankin koodattu suoraan ihmisen laumasieluun. Tietysti uutena voi kestää hetki, ennenkun porukka ottaa tulokkaan omaksi, millää en tarkota vieroksuntaa tai muuta nurkkakuntasuutta. Tätä välivaihetta ei oo, jos pistetään uus tiimi pystyyn, mutta sillon pitää tietysti kaikkien olla valmiiks tuntemattomia orpoja.
Vaikka meidän pelissä on tilaa randomille ihan n20:n demotusmielessäkin jo, niin en mä silti pelkästään sen takia sua kutsu, tai hyväntekeväisyyden. Kyllä mä uskoisin haluavani pelata sun kaa samassa pelissä ihan mielelläni (se mistä mä en oo varma on haluutko sä, hehe)
Mutta jos kertakaikkiaan vituttaa liikaa, niin eipä siinä mitään, julistetaan roolipelit kuolleeksi ja nähdään Conissa (kumpi vaan käy). Sinne voi tulla, vaikkei harrastaskaa mitää!
Minua hieman harmittaa tuo lusikan nurkkaan heittäminen. Nyt keväällä voi olla kouluissakin kiireistä aikaa, ettei ihmiset ehdi pelata. Ja voi olla, että se peliseura löytyisikin ensi viikolla… mutta olitkin jo lopettanut kaiken. Eikös pienempiä coneja ole ympäri Suomen? Vaikkapa jotain anime- tai turriconeja, sarjisconeja ja ties mitä missä voi käydä kyyläämässä väkeä. Ja kait sinne paikalliseen pelikauppaan voisit tehdä toisenlaisen ilmoituksen vielä, jos eka ilmoitus ei syystä tai toisesta houkutellut tai pelikaupassa ei sattunut sinä aikana ne oikeat tyypit käydä.
Roolipelit.netissä muuten kirjautuu paljon yhden viestin ihmeitä, jotka etsivät peliseuraa osallistumatta keskusteluihin. Kannattaa roolipelit.nettiin pistää se ilmoitus.
Ja etäpelaaminen. Nyt kun sinulla ei ole aktiivista naamatusten pelaamista sinulla on aikaa pelata etänä! Sekin on kivaa kun pistää foorumiin pelin pystyyn. Pistäs roolipelit.nettiin farp niin minä ihan varmasti osallistun. Nuurori tarjosikin maailman parasta systeemiä(tm), joten siihen kannattaa nyt tarttua testaamaan, kun pöytäpeliporukka ei sido aikaa. Siitä sitten kirjoittamaan raporttia, millainen Nuurorin juttu on.
Minä taannoin pelasin Tähteä one-shotin mesessä ennestään vieraan porukan kanssa ja hauskaa oli. G+ hangout on ainakin ulkomailla erittäin hyväksi todettu pelitapa.
Mietin sitä, että nyt kun et edes aio seurata roolipelejä ja jos vaikka 2 – 5 vuoden päästä tulet takaisin olet pudonnut kärryiltä. Olet kuitenkin ollut tähän asti aktiivinen pelaaja, osallistuja ja suunnittelija niin sitten joskus et enää olisi ajan hermolla. En tiedä onko se sitten kivaa…
Suomalaisilla foorumeillakin näkee joitain kirjoittajia, jotka eivät ole välttämättä pelanneet vuosiin, mutta silti osallistuvat “skeneen” enemmän tai vähemmän.
Mielestäni teknologian käyttäminen pelaamiseen ei ole ollenkaan paha. Ennen puhelimia ja nettiä mentiin naapurin luo istumaan (pöytäpelaaminen), mutta nykyään soitetaan puhelimella tai lähetetään sähköpostia (etäpelaaminen). Näetkö noissa mitään yhtäläisyyttä? Toki ihminen kaipaa sitä, että menee toisen luokse kahvittelemaan eikä aina kännykällä soittele, mutta minullakin on erittäin hyvä kaveri Suomessa jota en ole koskaan nähnyt naamatusten. Ilman nettiä minulla ei häntä olisi edes kaverina ja yhteydenpito olisi vaikeaa. Miksei siis voisi etäpelaamista msn/maptool/foorumi/videochat ajatella samalla tavalla? Ellei kaveri/peliporukka tule sinun luoksesi, mene sinä heidän luokse… vaikka 1000 kilometrin päähän.
Mielestäni tuo on aika dramaattinen päätös kuitenkin. Ilmeisesti kuitenkin olet harrastamisesta tykännyt, eli nyt peliseuran puuttumisen takia tuntuu hassulta kiukutella. Jos minulla ei olisi Fordia autona, en minäkään ajattelisi, etten niistä enää tykkää, anti olla Fordit.
Tsemppiä kuitenkin tulevaisuuteen ja uusiin haasteisiin, mitä ne ovatkaan. Varmaan suomalaisessa skenessä tulee pienen pieni aukko kun jättäydyt takavasemmalle.
Sääli että näin on käynyt. Sen verran tohdin tässä lohduttaa, että omat taukoni ovat olleet paljon pidempiä kuin 4 tai 5 kuukautta: muutot ja lasten syntymät ovat raapaisseet helposti vuodenkin kuivia kausia pelielämään. Tässä tosin erona on ollut se, että itse käytin juuri noita korvikeratkaisuja (mutta siihen aikaan foorumeilla oli vielä elämää kun kaikki eivät olleet feibussa).
Aktiivisuutesi porukan muodostamisessa on ollut suorastaan tyrmistyttävää. Nostan hattua moiselle kamppailulle. Kaaduit ainakin saappaat jalassa.
Mun täytyy muute sanoo, etten kyllä itekään innostuis farpeista tai chattiropeista. Ne vaikuttaa olevan ihan kivoja, mutta… Vaikka tietysti mun kokemus niiden parissa onkin rajottunutta, ja porukassa, joka osaa metodin, nekin toimii varmasti paremmin.
Videoroolipelaaminen on kuitenkin ainoo etäpelin muoto, joka jotenkin kykenee emuloimaan pöytäpelimeininkiä, ja se toimii sitä paremmin, mitä paremmat on vehkeet ja mitä paremmin se etäpelaaja osataan ottaa huomioon siellä alfa-sitellä. Unohdan vaan välillä, että perinteisesti etäpelaamisella on käsitetty just zättiä, ja videosta tulee ihmisille mieleen hot girls near you. Vaikka sami teknopelin keksijänä varmaan kyllä tiesikin mistä on kyse.
Mutta niin, elämää ei voi eikä pidä yrittää hallita. Pitää jättää Herran haltuun myös nää roolipelijutut
Ymmärrän täydellisen lopettamisen, koska muuten jäävät asiat takaraivoon painamaan. Luultavasti viisas ratkaisu.
Minua silti kiinnostaa, että jääkö roolipelaaminen vielä mahdollisten vapaa-ajanviettotapojen joukkoon, jos tilaisuus tulee? Ajattelen lähinnä jotain Zombien tai Pyöreän pöydä ritarien tyyppistä peliä, jota voi pelata suurinpiirtein samanlaisella järjestelyllä ja aikaikkunassa kuin raskaammanpuoleista lautapeliä. Vai tuntuisiko satunnainen roolipelailu liian raskaalta henkisesti, vetäisikö se takaisin oheistoiminnan pariin tai tuntuisiko se muuten vaan kummalliselta?
Lähinnä tässä tulee mieleen roolipelaajien halu laajentaa harrastusta nimenomaan värväämällä roolipelaajia eli ihmisiä jotka pyhittävät itsensä harrastukselle tai ainakin laittavat identiteettinsä siihen. Kai niitä ropeja voi välillä pelata ihan muuten vain, samoin kun voi joskus pelata shakkia ilman että tunnustautuu elämäntapashakinpelaajaksi.
Älä nyt ota tätä painostuksena suuntaan tai toiseen; lähestymistapasi asiaan kiinnostaa ihan uteliaisuudesta.
Lusikan heittämisestä nurkkaan
Selvän lopettamisen syy (jo edellä mainittujen lisäksi) on siinä, että on aika mennä eteenpäin. Kyse ei ole siitä, että jäisin sohvan nurkkaan itkemään peliporukan puutetta, enkä jaksaisi enää yrittääkään löytää peliporukkaa. Kyse on siitä, että suuntaan luovan energiani johonkin muuhun hommaan (kokeilen ensi alkuun harrastelijateatteria). En minä jouda jatkuvasti etsimään peliseuraa, on tässä parempaakin tekemistä.
Fanaattisuuden rajat
Tarkoitukseni on hyväksyä realiteetit ja lopettaa roolipelaamisesta haaveileminen, ei kieltäytyä kategorisesti roolipelaamisesta. Jos vaikkapa vanhoja ropetuttuja sattuu joskus eksymään maaseudulle, niin ei minulla ole mitään satunnaista roolipelisessiota vastaan (tervetuloa vierailulle!). Hyvää ajanvietettä se roolipelaaminen toki edelleen on.
Sami on käynyt minulle ystäväksi näissä roolipelihommissa. Aion kyllä jatkossakin ahdistella sitä pelaamaan, jos satumme samoihin osiin maata. Ei se kuitenkaan maan pinnalta katoa, eikä roolipeliharrastus tietyistä samansuuntaisista tunnelmistaan huolimatta ole mikään kultti; ei ole hylkimisvelvoitetta meillä, vaikka Sami aikookin jättää kult- siis, harrastuksen. Ehkä jos oikein ponnistamme, niin keksimme jonkin tekosyyn tavata toisiamme ilmankin pelipöytää välissämme.
Itse asiassa tämä on hiukan outo tällainen virallinen erokirjelmä, nyt kun asiaa ajattelee. Ymmärrän kyllä, mitä Sami ajaa takaa, ja itsellenikin se olisi henkilökohtaisesti järisyttävä suunnanmuutos jos oivaltaisin joku päivä, että enhän minä enää harrasta tätä juttua. Sääli, että ei ole jäsenkirjaa, jonka voisi repiä asian syvemmän virallistamisen nimissä
Mutta jos sieltä harrastelijateatterista sitten löytyisi pelaajia
Eikös sitä sanota myös pariutumisesta, että kun etsii ei välttämättä löydä vaan se oikea sitten kävelee vastaan.
Sitäpä just, ettei varmaan meidän tuu ainakaan enää nähtyä, kun ne on olleet noi conit missä on ollut aina mukava tavata Samin kanssa. Ei kuitenkaan tunneta niin hyvin, että tulis lähettyä sinne pieneen eteläpohjalaiseen kuntaan, josta en edes muista mikä se on
Lepää rauhassa ?ami.
P.S. Tunnen myös yhden toisen entisen roolipelaajan, joka harrastaa nykyään improteatteria. Se voi olla oikein hyvä vaihtoehto.
Sääli, että siulle kävi noin roolipelaamisen kanssa, todella iso sääli. Toivottavasti uudet harrasteet korvaavat roolipelaamisen jättämää aukkoa ees jonkun verran. Hyvää ja siunattua jatkoa siulle.
Onpa tosi ikävä kuulla. Koen itse saaneeni tosi paljon pyyteetöntä ja tarpeellista apua sinulta tässä viime vuosien aikana ja nyt täytyy opetella pärjäämään ilman sitä. Jos et halua vallan absolutistiksi roolipelaamisen suhteen heittäytyä, niin voisit toki harkita saapuvasi edelleen erillaisiin coneihin. Siellähän takuulla pääsee pelaamaan ja toisaalta tapaamaan meitä vanhoja kavereita.