Aloittelijapeli ei pelasta!

Jukka Sorsa, mainio mies Myrrysmiesten takaa ja nouseva roolipeliaktiivi, on jo pidemmän aikaa rummuttanut aloittelijaroolipelin tarpeellisuuden puolesta. Sellaista ei kuulemma vielä ole tarjolla:

“olen edelleen huolissani siitä, että aloittelijoille on olemassa huolestuttavan vähän sopivia pelejä. Pelit ovat pääsiassa joko liian tuhteja opuksia (esim. uusi D&D) tai yhteen pelikertaan sopivia minipelejä (aika moni kehuttu indie-peli). On turhan vähän sellaisia välimuotoja, jotka eivät muistuta raamattua sivumäärältään, mutta joista kuitenkin irtoaisi peliä vähintään kymmeniksi pelikerroiksi.”
[lähde]

Tämä samainen kysymyksenasettelu toistuu sitten Pelilaudan ketjusta toiseen (esim. tässä, tässä ja tässä). Minä arvattavasti olen aiheesta eri mieltä. Koska haluan edesauttaa sivistynyttä roolipeliskeneä, jossa erimielisyyksiä ei ratkota mustamaalauksella, herjoilla tai boikoteilla, esitän seuraavaksi perustelun sille, miksi tämä pyrkimys on tehoton.

Ongelman juuri

Sorsan mukaan kotimaisesta roolipelivalikoimasta puuttuu hyvä aloittelijaystävällinen roolipeli. Keskusteluiden perusteella minulle on syntynyt kuva, että “aloittelijayställisyys” tarkoittaa hänen mukaansa peliä, jossa ei ole kunnon fokusta, ei mitään erityistä aihetta ja joka lopputuotteena mahtuu alle sataan sivuun. Tämän “aloittelijaystävällisen” pelin pitäisi olla lisäksi kirjoittettu siten, että kuka tahansa pystyy ottamaan sen hyllystä ja päätymään roolipelaamaan, vaikkei tietäisi asiasta mitään etukäteen.

Keskusteluissamme olen esittänyt, että asia ei ole roolipelistä kiinni: meillä on lukemattomia suomenkielisiä aloittelijoille sopivia roolipelejä, joilla on hyvä aloittaa harrastaminen. Sorsa kuitenkin löytää jokaisesta esittämästäni pelistä jonkin puutteen, jos kohta nämä puutteet tuntuvat olevan ihan henkilökohtaisia mieltymyksiä.

No, Sorsalla on toki oikeus mielipiteenseensä. Niin kauan kuin hän puhuu vain omista mieltymyksistään ja siitä, ettei löydä veljentyttärelleen sopivaa peliä, homma on kunnossa. Aloittelijapelistä puhuttaessa on kuitenkin usein mukana myös ajatus siitä, että roolipeliskenen tulevaisuus olisi jotenkin tästä aloittelijapelistä riippuvainen: jos meillä vain olisi hyvä aloittelijapeli, kaikki teinit rupeaisivat harrastamaan roolipelaamista ja maailma olisi parempi paikka. Tämän haluan osoittaa harhakuvitelmaksi.

Tutkittu juttu

Roolipeliskenen yksi kirous on siinä, että meillä on hyvin vähän dataa siitä, mitä omien peliporukoidemme ulkopuolella tapahtuu. Emme tiedä, mitkä pelit myyvät hyvin tai kuinka monta roolipelaajaa Suomessa on. Emme myöskään tiedä, miten muut pelaavat tai mikä voisi kiinnostaa uusia harrastajia.

Tiedonpuute olisi tietysti korjattavissa parilla kunnon tutkimuksella. Valitettavasti sellaisia ei ole saatu aikaan; ainoat tiedonlähteet ovat sekalaisia foorumikeskusteluja tai -kyselyjä, joiden vastaajamäärät ovat tyypillisesti liian pienet.

Otetaan kuitenkin se, mitä saadaan. Päätin selvittää roolipelaajien kokemuksia roolipelaamisen aloittamisesta verkkofoorumeita tutkimalla. Pelilaudalla kysyttiin Millä roolipelillä aloitit?, Majatalossa puolestaan Miten aloitit roolipelaamisen? ja Roolipelit.net:ssä Miten aloititte roolipelaamisen???. Näiden lisäksi käytettävissä oli vielä kymmenen laajempaa henkilökohtaista roolipelihistorikkia (ks. tämä blogimerkintä ja sen linkit kommenteista).

Näin aineistoksi kertyi yhteensä 85 vastausta. On kuitenkin syytä huomata, että kysymykset eivät olleet samanlaisia eivätkä kaikki myöskään vastanneet tyhjentävästi. Niinpä eri tietoja irtosi eri määriä, kuten jatkosta selviää. Muutamissa kohdin olen myös päätellyt tarvittavat tiedot.

Aineiston edustavuudesta ei ole mitään hajua. Se on toki tiedossa, että moni roolipelaaja ei käy lainkaan kotimaisilla verkkofoorumeilla, mutta toisaalta verkkofoorumeilla käyminen ei tietääkseni korreloi roolipeliharrastuksen aktiivisuuden kanssa. Tiedän, että vastaajien joukossa on sellaisia, joille foorumeilla roikkuminen on likipitäen ainoa tapa olla yhteydessä roolipeliharrastukseen ja sellaisia, jotka ovat skeneaktiiveja muutoinkin (suunnittelevat pelejä, pelaavat paljon, järjestävät tapahtumia jne.). Valtaosa vastaajista oli sellaisia, joiden verkkofooruminimet eivät olleet itselleni entuudestaan tuttuja.

Käytin analyysissäni pääasiassa kvalitatiivisia metodeja. Kuten sanottu, aineisto oli kuitenkin niin silkkoa, että metodien toimivuus on vähän siinä ja siinä. Tein myös analyysin kohtuullisen nopeasti tarkastamatta sitä sen suuremmin, joten virheitä on hyvinkin voinut sattua. Suuruusluokat ovat kuitenkin uskoakseni oikein.

Tulokset

Esittelen tulokset tässä ja selitän ne seuraavan alaotsikon alla. Lyhenteiden selitykset: PL = D&D Punalaatikko; RQ = RuneQuest; TT = Tie tähtiin 2300 AD; D&D 3 = Dungeons & Dragons, 3. laitos; CTH = Cthulhun kutsu; KERP = Keskimaa roolipeli; CP = Cyberpunk 2020; TAS = Taru Sormusten Herrasta Seikkailupeli; M&M = Miekka & Magia; VAM = Vampire; PR = Praedor.

Roolipeliharrastuksen aloittamistapa (64 vastausta):

• ulkopuolinen vaikutin (kaverin, sukulaisen, kerhon tai tapahtuman kautta): 50 vastausta (78 %)
• sisäinen motivaatio (omatoimisesti sääntökirjoihin tutustumalla): 14 vastausta (22 %)

Omatoimisten aloittajien aloitusvuosi (9 vastausta) ja aloituspeli (14 vastausta):

• 1986, PL
• 1989, RQ
• 1989, PL
• 1990, PL
• 1990, TT
• 1999, D&D 3
• 2001, RQ
• 2006, RQ
• 2007, RQ
• lisäksi ilman vuosilukua: RQ, CTH, KERP, CP, KERP

Ensimmäinen kaupallinen roolipeli (70 vastausta):

• 17 vastausta: Punalaatikko D&D
• 13 vastausta: RuneQuest
• 6 vastausta: Keskimaa roolipeli
• 5 vastausta: Taru Sormusten Herrasta, ANKH, D&D (versiota ei tarkemmin määritelty)
• 3 vastausta: Cyberpunk 2020
• 2 vastausta: Praedor, Vampire, Cthulhun kutsu, Tie tähtiin 2300, D&D 3. laitos
• 1 vastaus: Miekka & Magia, Warhammer Fantasy RPG, THOGS, World of Darkness, Twilight 2000, Paranoia

Harrastuksen aloitusvuosi (45 vastausta) ja aloituspeli (37 vastausta)

• 1986: 3 vastausta (PL, PL, PL)
• 1988: 5 vastausta (PL, PL, PL, ANKH, PL)
• 1989: 7 vastausta (TT, RQ, PL, PL)
• 1990: 2 vastausta (RQ, PL)
• 1991: 1 vastaus (D&D)
• 1992: 3 vastausta (TAS, ANKH)
• 1994: 2 vastausta (ANKH)
• 1995: 2 vastausta (TAS, CP)
• 1996: 1 vastaus (RQ)
• 1998: 1 vastaus (PL)
• 1999: 2 vastausta (M&M, D&D 3)
• 2000: 1 vastaus (KERP)
• 2001: 5 vastausta (TAS, KERP, RQ)
• 2002: 2 vastausta (TAS, CTH)
• 2003: 1 vastaus
• 2004: 1 vastaus (PR)
• 2005: 2 vastausta (VAM, PR)
• 2006: 2 vastausta (RQ, RQ)
• 2007: 2 vastausta (RQ, D&D)

Aloitusikä ikäryhmittäin (20 vastausta):

• alle kouluikäinen: 1 vastaus
• ala-asteella: 11 vastausta
• yläasteella: 7 vastausta
• yli 16-vuotias: 1 vastaus

Tulosten tulkinta

Tämä aineisto vahvistaa käsitystä siitä, että roolipelaaminen tyypillisesti aloitetaan sosiaalisten vaikutteiden kautta. Nekin 14 vastaajaa, jotka ovat olleet aloituksen suhteen omatoimisia, ovat pääsääntöisesti tienneet, mitä ovat hankkimassa. Vain aniharva on saanut ensikosketuksen roolipeleihin suoraan sääntökirjoista. Harmilisesti aineistosta ei juurikaan käy ilmi, mitä kautta omatoiminen viidennes on saanut sääntökirjat käsiinsä.

RuneQuestin suosio omatoimisten roolipelihankkijoiden kohdalla toistuu, kun katsotaan ylipäänsä ensimmäisten kaupallisten roolipelien listaa. Vaikka ykköspaikka kuuluukin Punalaatikolle, on syytä huomata, että sen suosio myös aika tavalla rajoittuu 1980-luvun viimeisin vuosiin. Näin Punalaatikon voittoa onkin syytä selittää ennen muuta tarjonnan nojalla: 1980-luvun lopulla sillä ei juuri ollut suomenkielisiä kilpailijoita. RuneQuest sen sijaan on päätynyt aloittajien käsiin halki vuosikymmenten aina viime vuosiin saakka. (Tietysti tässäkin vaikuttaa tarjonta: Punalaatikkoa ei ole saanut kaupantiskiltä enää 1990-luvun alun jälkeen.)

Kaikkiaan on syytä huomioida aloituspelien laaja kirjo, suhteellinen vanhuus ja suomenkielisyys. Tämä on hieman yllättävää, kun muistetaan että 80 % aloittelijoista liittyy jo olemassa olevaan peliryhmään ja päätyy pelaamaan juuri sitä, mitä tuo olemassaoleva ryhmä sillä hetkellä sattuu pelaamaan.

Aloituspelistä puhuttaessa on kuitenkin syytä muistaa tuon termin epämääräisyys. Varsin monella harrastajalla on ollut jonkinlaisia “proto-roolipelejä” jo ennen mihinkään kaupalliseen peliin tutustumista. Lisäksi monessa vastauksessa mainittiin, että pelatessa monia sääntöjä korjattiin tai jätettiin huomiotta. Aloitusroolipeli ei myöskään välttämättä ole se peli, jota harrastaja olisi alkuvuosinaan pelannut eniten. Monessa vastauksessa kerrotaan, miten peliryhmä kokeili monia eri pelejä, mutta millaisella aikajänteellä tämä tapahtui, sitä vastauksista ei ilmene.

Harrastuksen aloitusvuodesta lienee paikallaan huomioida aloittajamäärät vuosikymmenittäin. Vuosina 1986-1990 roolipelaamisen aloitti 17 vastaajaa, vuosina 1991-2000 13 vastaajaa ja vuosina 2001-2007 15 vastaajaa. Tämän aineiston valossa näyttää siis siltä, että aloittelijoiden määrä olisi 2000-luvulla ollut suurempi kuin 1990-luvulla (eikä aineisto edes yllä kuin vuoteen 2007 asti). Jälleen kerran lienee siis paikallaan todeta, että vanhat huhut roolipeliskenen kuolemasta ovat väärässä.

Roolipeliharrastuksen aloittamisikä -kohdassa aineisto menee liian pieneksi, että siitä voisi tehdä mitään kestäviä päätelmiä. Hypoteesitasolla ei kuitenkaan liene yllätys, että harrastus, joka tyypillisesti aloitetaan tuttavapiirin vaikutuksesta, aloitetaan niinä ikävuosina kun se tuttavapiiri on dynaamisimmillaan.

Johtopäätökset

Tämän tutkimuksen nojalla katsoisin olevan syytä hylätä haaveet aloittelijapelistä skenepelastajana. Valtaosa roolipelaajista oppii ja omaksuu harrastuksen peliporukaan liittymällä, ei satunnaista sääntökirjaa ostamalla. Nekin harvat huimapäät, jotka tulevat harrastuksen pariin pystymetsästä, ovat tyypillisesti jo tehneet taustatutkimusta siitä, mitä roolipelaaminen on.

Yleisin aloittelijapeli on siis tämän tutkimuksen valossa se, mitä muut sattuvat pelaamaan. Omatoimisten tyyppien kohdalla pelivalinnan perusteita ei voi tietää, mutta aavistelisin, että (1) suomenkielisyys, (2) hyvä saatavuus ja (3) tunnettavuus ovat paljon ratkaisevampia kuin se, onko peli erityisesti aloittelijoita varten kirjoitettu. (Minkään muutoin minun on vaikea ymmärtää, miten jokut vielä 2000-luvulla päätyvät monien hyvien aloituspelien sijasta hankkimaan RuneQuestin.)

Näin ollen pidän roolipeliharrastuksen levittämisen parhaana keinona roolipelaamismahdollisuuksien luomista ja roolipelien saatavuuden parantamista, en niinkään huippuunsa hiottujen tuotteiden tekemistä.

Pitäisikö Sorsan (ja muidenkin) nyt lopettaa aloittelijaystävällisen pelinsä pohtiminen? Ei välttämättä. Pitäisin kuitenkin tärkeänä, että jokainen skeneaktiivi harkitsisi päämääriään ja keinoja, joilla aikoo päämääränsä tavoittaa.