Hetken verran näytti jo vaikealta, mutta löytyihän niitä jälleenmyyjiäkin. Fantasiapeleihin Pyöreän pöydän ritareita ei kuitenkaan saatu, vaikka nimiongelma korjattiinkin.
Lisäosalla voittoon
Pyöreän pöydän ritarien jälleenmyyntikelpoisuuden korjaaminen lähti liikkeelle jo syyskuisessa Tracon-tapahtumassa. Tavoitin siellä Stadin pelikaupan myymäläpäällikkö Juhani Seppälän, joka ehdotti jonkinlaista erillistä otsikolla varustettua kansiliuskaa. Ideasta tuli todellisuutta, kun menin käymään Tuovisen Eeron luona Sonkajärvellä.
Savolaisesta suuruudenhulluudestaan tunnettu Tuovinen ei tietenkään tyytynyt pelkkään yksinkertaiseen kansiliuskaan, vaan päätti hyödyntää sitä laajemminkin. Kansiliuskan etupuolelle tuli tyylikkäästi teoksen nimi ja taitospuolelle myös tekijän nimi sekä viivakoodi. Kääntöpuolelle hän puolestaan askarteli veljensä Jarin avustuksella kappaleen Camelotin linnan muuria. Näin kansiliuskasta kasvoi minilisäosa, sillä kansiliuskasta voi taitella itselleen pienen Camelotin, johon sijoittaa resurssinopat. Koko komeus kiinnitetään kanteen klemmarilla ja tuotteen ostamisen jälkeen sitten kiinnitetään samaisella klemmarilla pikkupropiksi.
[lisään tähän valokuvat heti kun muilta kiireeltäni ehdin]
[lisään tähän piakkoin myös linkin, josta pelin jo ostaneet voivat ladata linnanmuurin kaavan itselleen]
Jälleenmyyjien kirjo
Kun siis Fantasiapelien ilmoittama ongelma oli saatu korjattua, otin heihin tietysti uudelleen yhteyttä. Harmillisesti vastausta ei kuitenkaan ole kuulunut. Onneksi sain kuitenkin muutaman muun tahon kiinnostumaan Ritareista.
Mainitsinkin jo edellä, että koko kansiliuskan idea tuli Stadin pelikaupan suunnalta. Kädenojennuksena kotimaisen roolipelaamisen puoleen he myös suostuivat ostamaan pari kappaletta peliä jälleenmyyntiin Helsingin Kaisaniemen liikkeeseensä. Arkkikivi tietysti otti peliä valikoimaansa, tehtiinhän pelisuunnittelu yhdessä Tuovisen Eeron kanssa. Pelistä kiinnostui myös seinäjokelainen Fantasialinna, joka tilasi kymmenkunta kappaletta. Fantasialinnan jälleenmyynti oli erityisen ilahduttava tapaus, koska en itse edes huomannut kaupata tuotetta heille. He omatoimisesti ottivat yhteyttä minuun – ja kuulemma juuri siksi, että Fantsuun peli ei kelvannut. Kolmas jälleenmyyjä on oululainen Tuomas Kortelainen, mies tuoreen Noitahovi-roolipelin takaa. (Noitahovin linkki vie pelin omille kotisivuille. Peliä saa toki muualtakin, mutta osta omasi toki suoraan tekijältä, niin tuet parhaiten tekijää itseään.)
Tämä viimeisin tikki, yksityishenkilö jälleenmyyjänä, voi ensi alkuun tuntua vähän oudolta vedolta. Tässä tapauksessa siinä on kuitenkin järkeä. Kortelainen on skeneaktiivi, joka tietää löytävänsä ne pari tyyppiä, jotka ovat Pyöreän pöydän ritarien kaltaista peliä vailla. Hän itse asiassa hankki jo Ropeconissa pelin julkaisutilaisuuden yhteydessä jokusen kappaleen omaan jälleenmyyntiinsä ja sai ne jo menemään. Miehellä on sen verran kova usko Ritareihin (tai omiin myyjän kykyihinsä), että meni sitten tilaamaan niitä lisää. Eihän se sinänsä mikään huono tikki ole; jälleenmyyjänä Kortelainen tekee 50 % tuotteen hinnasta jälleenmyyntipalkkiota, mikä tämän tuotteen kohdalla tarkoittaa viittä euroa kappaleelta. Kahdenkympin sijoitus ja kahdenkympin tuotto-odotus on varsin käypä tikki.
