Lisätappioiden keskellä uuttakin verta on onneksi saatu. Jos Efemeros #2 lopulta julkaistaankin jokseenkin erilaisena kuin millaiseksi olin sen aikoinani kaavaillut, se julkaistaan joka tapauksessa. Jos hyvin käy, taitettu tekstimassa on kasassa ja valmis oikolukua varten juhannukseen mennessä.
Väki vaihtuu
Efemeros #2:n oli lähtökohtaisesti tarkoitus olla samankaltainen kuin edeltäjänsäkin: tiukasti kiinni roolipelaamisessa. Sen kirjoittajien oli siis tarkoitus olla pitkän linjan roolipelaajia, jotka ammentaisivat tekstiään kokemuksen tuomasta viisaudesta. Luukkosen perääntymisen jälkeen huomasin kuitenkin, että myös toinen kirjoittaja, Kalle Lintunen, on ollut uhkaavan hiljaa. Lopulta paljastuikin, ettei hänkään ehdi toimittamaan tekstiään määräaikaan mennessä.
Onneksi sentään sain nopeasti yhteyden Jaakko Ala-Mikkulaan, joka vieläpä innostui projektista ja laati nopeasti kuvauksen omasta pelaamisestaan. Kun tämä yhdistetään yhteen haastatteluun ja pelikokemusten pohjalta nousevaan novelliin, kirjoittajakaarti on neljä – siis vain yhden enemmän kuin Efemeros #1:n kohdalla. Kun kyseessä kuitenkin on Praedor, olisin suonut kirjoittajia olevan enemmän. Mutta kenties kotimaan skenessä saa olla tyytyväinen jos ylipäänsä pystyy puristamaan mitään yhteisjulkaisua kasaan.
Kuvittajien puolesta Vähä-Mäkilä on pysynyt aikataulussa ja tarjoili komean kansikuvan. Leskelä puurtaa vielä, mutta hyvää jälkeä syntyy sieltäkin. Viimeinen viesti Veteliltä esitti kuvauksen komeasta Sisämeren kartasta, mutta sen koommin en ole saanut mieheen yhteyttä. Täytyy toivoa, ettei hän peräänny. Hänen harteillaan kun on pääkuvittajan tehtävät.
Lisämateriaalia edelleen
Kirjoittajien määrän väheneminen johtaa väistämättä pelityylien monimuotoisuuden rajallisuuteen. Pelaajat tuppaavat lukkiutumaan omaan tyyliinsä ja yleensä hallitsevan vain sen. Mutta jos Efemeros #2 häviääkin jotain pelikokemuksen laajuudessa, se kuitenkin on huomattavasti laajempi teos kuin Efemeros #1. Artikkelini Kohtaamisia ja seikkailuja pyörittelee Praedorin pelaamista “realismin” (eli alhaisfantasian), Jaconian erityispiirteiden ja miekka ja magia -genren kannalta. Samassa artikkelissa on myös kaksi erilaista työkalua Borvarian käsittelemiseen. Kaikki nämä ovat suoraan sidoksissa pelaamiseen ja olen tunkenut leipätekstin oheen runsaasti tekstilaatikoita, joissa annan yksiselitteisen selviä skenaarioideoita.
Siinä missä minä pitäydyn tarjoilemaan erilaisia työkaluja Praedorin pelaamiseen, muitten kirjoittajien tekstit esittävät erilaisia pelityylejä. Ja vaikka olisikin kiintynyt omaan seikkailuhenkiseen lähestymistapaansa, nämä(kin) artikkelit ovat täynnään viittauksia erilaisiin juonikulkuihin ja kampanjaideoihin. Praedorin pelaajan kannalta Efemeros #2:n pitäisi siis edelleen olla toiveiden täyttymys.
Tällä hetkellä
Kuten kokoelman omalta sivulta näkyy, neljä artikkelia kuudesta on jo alustavasti taitettu. Sivumennen sanoen sivumäärä on tällä hetkellä noin 70 tienoilla, eli kokonaismäärä lienee jossain 80-100 paikkeilla. Loput kaksi on tarkoitus saada kuntoon tämän viikon aikana. Sen jälkeen pitää vielä siivota tekstiä ja sommitella kuvat mukaan. Samaan aikaan pitäisi ruveta kyselemään tarjouksia eri painotaloista. Tämä kuitenkin toimii paremmin vasta sitten, kun painos- eli tilaajamäärästä on joku käsitys. Markkinointi on siis pyöräytettävä käyntiin nopeasti.
Aion sen kannalta seurailla Efemeros #1:n kanssa opittuja temppuja. Muutamat mainosviestit eri roolipelifoorumeille, kysely eri roolipelikauppoihin (ja mahdollisesti myös kirjastoihin) ja ehkäpä myös sähköpostia Efemeros #1:n tilaajille, niin eiköhän se siitä. Roolipelaajan uusin numero ehti jo ilmestyä, joten sen uutissivulta Efemeros #2 ei ehdi nauttia huomiota, mutta toisaalta viime kerrallakaan kokonaisen arvostelunkaan julkaiseminen ei luonut kysyntää artikkelikokoelmaa kohtaan.

Jos haluat oikeasti kirjastoihin sitä lehteä, niin minullapa on sinulle vinkki: ilmoita hyvissä ajoin ennen lehden ilmestymistä BTJ:lle julkaisusta ja pyydä niitä lisäämään se kuvastoonsa. Näin kirjastot saavat normaalia tietä tietää lehdestä ja voivat tehdä hankintapäätöksen. Kirjojen kohdalla tuntuisi ainakin siltä, että Suomen kirjastoihin uppoaa 30 kappaletta kirjaa kuin kirjaa.