Edellisestä merkinnästä onkin jo hetki, mutta koneiston pyörät eivät sentään ole aivan täysin pysähtyneet. Hidasteita ovat aiheuttaneet erilaiset opintokiireet, erityisesti kandidaatintutkielma, jonka sain pois käsistäni huhtikuun puolivälissä. Sen jälkeen onkin pitänyt valmistautua työssäoppimisjaksolle ja kesän opiskeluja varten.
Aikataulu on jo sen verran pitkällä, että tässä vaiheessa uskaltaa jo vähän sanoa jotain Efemeros #2:n tulevasta muodosta ja sisällöstä. Se, mitä tässä vaiheessa puuttuu, voi hyvin puuttua vielä painopäivänäkin.
Kriittinen virhe
Tärkeintä tällaisessa artikkelikokoelman kokoamisessa tuntuisi olevan se, että a) tekijöiksi kannattaa haalia sellaisia, joiden tietää osaavan kirjoittaa ja b) tekijöihin kannattaa pitää jatkuvasti yhteyttä. Ikävää tietysti, että opin tällaiset asiat vasta tässä vaiheessa, jolloin niiden hyväksi ei enää voida tehdä paljoakaan.
Taitavan ja motivoituneen tekijäporukan löytämisessä eräs este on kotimaisen roolipeliskenen sulkeutuneisuus. Edes foorumeilla ei ole tapana kertoilla niistä kampanjoista, joita väki on viime aikoina pelannut. Niinpä ei ole helppoa löytää Praedor-asiantuntijoita. Lisäksi pitäisi aina ottaa enemmän tekijöitä kuin välttämättä tarvitsee. Antti Luukkonen sitten lopunperin loikkasi kyydistä pois, enkä enää tässä vaiheessa onnistunut löytämään ketään muutakaan hänen paikalleen. Tämä ei kaada lehden ilmestymistä sikäli – päinvastoin, onpahan minulle vähemmän toimitustyötä – mutta kaventaa kyllä julkaisun näköalaa. Kirjoittajien runsaslukuisuus kun sinänsä on itseisarvo Efemeroksen kannalta.
Toinen virhe taas menee pitkälti ihan omaan piikkiini. Olisi pitänyt lähetellä enemmän sähköpostia ja huolehtia siitä, että kukin joko tekee työnsä tai tietää mitä on tekemässä tai sanoutuu siitä selvästi irti. Mikään ei ole hankalampaa kuin se, etten tiedä, tapahtuuko muualla mitään. Tämän projektin kohdalla tämä koskee erityisesti kuvittajia: yhtä en saa lainkaan kiinni, enkä kahdesta muustakaan ole juuri kuullut mitään. Tämäkään ei sinänsä kaada julkaisun onnistumista, mutta on kyllä raskas isku sen tyylille. Roolipelimateriaalissa kun kuvitus on kohtuullisen keskeisellä sijalla herättämässä mielikuvitusta ja antamassa lukijalle virikkeitä tekstin ohella.
Valmista ja esteradalla
Sain ilokseni taittamisen alkuun jo pääsiäisenä, eikä sen kanssa tullut isommin ongelmia. Onnistuin mielestäni aika hyvin sommittelemaan aukeamakokonaisuuksia samaan tapaan kuin Praedorissa. Kuvitus sivuista tietysti puuttuu ja loppuhionta muutoinkin, mutta ainakaan en välittömästi kompastunut siihen. Itse asiassa taittaminen on varsin helppoa puuhaa: Microsoft Wordin tekstinkäsittely on aikalailla samaa kamaa kuin tekstin taittaminenkin. Tietysti ammattilaistaittajat osaavat tehdä hienoa jälkeä, mutta kyllä minäkin nyt saan sen tekstin julkaistavaan kuntoon.
Tällä hetkellä yksi pitkä artikkeli on siis jo taitettu, toisen kirjoittaminen on vauhdissa, novelli pyristelee hiomakoneessa ja yksi artikkeli lisää on luvattu tulevaksi. Kahteen muuhun minulla on olemassa materiaali, jota pitäisi vain työstää, eli viime kädessä on vain yksi artikkeli, jonka kanssa olen vielä ihan alkutekijöissään. Kun vain virtaa riittää, niin kyllä nämä tästä valmistuvat. Toivottavasti kuvittajatkin jossakin puurtavat yhtälailla.
Kenties isoin ongelma Efemeros #2:n kohdalla on siinä, että joudun tuottamaan suuren osan tekstistä ihan omin päin. Vertaisarvioijia tarvittaisiin kipeästi. Kenties oli aikoinaan virheliike päästää se tehtävä palkkiotta, koska hyvä vertaisarvioija voi tehdä teksteille ihmeitä. Ei julkaistavan materiaalin tarvitse olla täydellistä, mutta pari hiontakertaa kyllä parantaa tekstin laatua kummasti. Nyt vähän jännittää, että miten tekstini otetaan vastaan.
Hyvänä kilpailijana vaikeimmalle ongelmalle tulee markkinointi. Kun painatusmallini perustuu ennakkotilausten keräämiseen, materiaalista pitäisi saada maistiaisia nähtäville hyvissä ajoin ja sen pitäisi kaiken kaikkiaan olla valmiina, jotta voisin kertoa, että millaisesta tuotteesta tarkalleen ottaen on kyse. Monet tilaajista osoittivat melkoista luottamusta tilatessaan Efemeros #1:n sokkona, enkä millään haluaisi tehdä tällä kertaa samoin. Informoitu ostopäätös on kuitenkin aina toiveikasta tai tukemishaluista auttamista parempi vaihtoehto. Lehden valmistumisen lisäksi markkinointi vaatisi näkyvyyttä ja läsnäoloa erilaisissa foorumeissa (konkreettisesti ainakin nettifoorumit ja Roolipelaajan uutissivun alalaita), mikä sekin vaatisi aikaa ja panostusta. Perinteinen kotimaisten roolipelien julkaisumalli, joka perustuu “normaalille” pitkäaikaismyynnille, ei ole ollenkaan yhtä hypetyksen tarpeessa olevaa, koska painosmäärät ovat suuria ja tiedon leviämiselle voidaan hyvin antaa paljon aikaa.
Tähtäimessä Ropecon
Kaikista vaikeuksista huolimatta tähtäimessä on edelleen työn saaminen valmiiksi Ropeconiin mennessä (siis hiukan aikaisemmin kuin vuosi sitten Efemeros #1:n kohdalla). Ropecon on hyvä kiintopiste erilaisille roolipelikulttuurin suurtöille ja toisaalta hyvä paikka myös innostua uusista, tulevista projekteista.
Ropecon on Efemeros #2:n kannalta myös sikäli jokseenkin ehdoton takaraja, että tarkoitukseni on jossain muodossa luennoida siellä roolipelien omakustannemeiningistä. Tämä tarkoittaa paitsi opitun pohtimista ja jakamista, myös muiden kotimaisten roolipelijulkaisijoiden näkymien selvittämistä. Epäilen nimittäin, että oma tyylini eroaa vaikkapa Miska Fredmanin tai Mike Pohjolan toiminnasta jo siinäkin, että Efemerokset ovat artikkelikokoelmia, eivät puhtaasti omia julkaisujani. Täytyy vain toivoa, että tavoitan näitä muita toimijoita kesän aikana ja että he suostuvat kertomaan omista ratkaisuistaan ja tuotteiden menekistä (jotta voimme vähän spekuloida sillä, mikä tuntuu olevan roolipelituotteiden menekki ja näin turvallinen painosmäärä).
Ropecon ohjelmanumeron muoto sinänsä vielä kovasti hakusessa, myös minusta riippumattomista tekijöistä johtuen. Huhujen mukaan Tuoviset ovat kovasti propagoimassa jonkinlaisen roolipelisalin tai -tilan puolesta, kun taas conin järjestävät tahot itse ovat kertoneet mahdollisuuksista yhdistää omaa osiotani muiden paneeleihin ja toisaalta Ropeconissa pitäisi tänä vuonna olla kohtuullisen monta julkaisua viemässä esittelyaikaa. Saa nähdä, millaiseksi tapahtuman roolipeliohjelma ja oma osani siinä mukana, lopulta muotoutuu.
Pakko jaksaa
Olennaista siis on puurtaa tämän projektin parissa. Tekstit on saatava valmiiksi, jotta niistä voi laittaa ennakkopaloja näytille. Taitto on saatava vähintään suunniteltua, jotta voi arvioida mikä on lopullisen kokoelman sivumäärä. Kuvittajia ja muita kirjoittajia on kehotettava hoitamaan hommansa. Lehdestä pitäisi ilmoitella foorumeille ja pistää tilaussivu pystyyn. Paljon työtä, joten parasta käydä toimeen (siinä kun kaikki muut ihmiselon kiireet antavat myöten).
En voi yhtään suurennella miten pahoillani olen siitä, että jouduin vetäytymään projektista.
Tällä kertaa nyt vain kävi niin, että henkilökohtaiset ongelmat ajoivat yli kaiken muun, vaikka kovasti yrittikin.
Tulipa ainakin opittua, että vastaisuudessa harkitsee tarkemmin omaa elämäntilannettaan ennen kuin lupautuu jonkun toiseen projektiin avuksi, varsinkin sellaiseen jossa täytyy noudattaa aikarajoja.
Olisin mielelläni avuksi vaikka vertaisarvioijana, mutta en usko olevani pätevä antamaan hyödyllistä kommenttia tyyliseikkojen suhteen.
Juu, eipä mitään. Kuten sanottu, oma vikani, kun en haalinut riittävästi kirjoittajia (vaikka on siellä edelleen enemmän kirjoittajia kuin Efemeros #1:ssa).
Se on ihan luontevaa tällaisissa harrastuspohjaisissa töissä, että into ja valmiiksisaattaminen vaihtelevat: keskenjääneitä projekteja on jokaiselle roolipeliharrastajalla. Koska työtä tehdään harrastuksena, se on ensimmäinen josta karsitaan tärkeämpien asioiden vuoksi, eikä siinä ole mitään hävettävää.
Haa, älysin että minähän voin lukea täältä, että miten tuo projekti etenee, sen sijaan että kyselisin Samilta. Propsit vieraantumisen aikakaudelle.
Jos tarvitset itseluottamusta tekstiesi kanssa, niin voin kyllä katsastaa niitä sillä silmällä jossain välissä. Pane vain tulemaan.