Jos sitten vaikka kirjoittaisin sen merkinnän, joka olisi pitänyt kirjoittaa jo heinäkuussa. Kyse on siis Efemeros #1 -artikkelikokoelman sisällön esittelystä. Lehdykän oma sivuhan on ollut pystyssä jo pitkään ja elokuun alussa sain sinne muutamia esimerkkisivuja. Mistään ei ole kuitenkaan löytynyt tarkempaa selontekoa kokoelman varsinaisesta sisällöstä, viime aikoina ilmestyneitä arvosteluita lukuunottamatta. Tässä vaiheessa esittelyllä lienee aika vähän markkinointiarvoa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sano.
Aloitetaanpa virallisilla tilastoilla:
- sivumäärä: 64
- artikkelien määrä: 4 + loppukevennys
- artikkelien kirjoittajat: Sami Koponen, Wille Ruotsalainen, Eero Tuovinen, Graham Walmsley
- taitto & kuvitus: Eero Tuovinen & Jenny Paatero
- painosmäärä: 45, ensimmäinen painos
Julkaisun takakannessa lukee näin:
Artikkelikokoelma roolipelaamisen käytännöstä
Efemeros on kokoelma roolipelaamista käsitteleviä artikkeleita, joissa kokeneet roolipelaajat kertovat roolipelaamisen tekniikoista ja esittelevät käyttämiään metodeja. Mukana on moderneja suuntauksia ja perinteisiä linjauksia, kaikki näppäriksi työkaluiksi pakattuina.
Aatteellinen roolipelaaminen
Sami Koponen
Shinobi no mono
Sami Koponen
Seikkailujen kirjoittaminen
Wille Ruotsalainen
Kampanjan suunnittelu
Eero Tuovinen
Lisäksi mukana on Jenny Paateron kuvitus ja Graham Walmsleyn loppukevennys.
Esipuheen ensimmäinen versio löytyy täältä. Siihen tuli tehtyä joitakin muutoksia, mutta ajatussisältö on olennaisesti sama: Efemeros pyrkii pureutumaan nykyhetken roolipelaamisen käytäntöön, toisin kuin muut roolipelijulkaisut. Lisäksi projektissa kokeillaan muitakin asioita, kuten mikropainatusta ja provisiopalkkausta.
Ensimmäinen artikkeli, Aatteellinen roolipelaaminen, käsittelee noin laajasti ottaen dramaattisten tarinoiden kertomista roolipelimedian kautta. Aatteen kanssa painiminen johtaa teemallisiin peleihin, eli kyse ei ole niinkään poliittisesta, vaan draamallisesta pelaamisesta. Tekstin mukaan – joka siis nousee etupäässä kirjoittajan eli Koposen kokemuksista – aatteellisuutta ajetaan peliin viiden eri tekijän avulla:
- yhteisen vision selvittämisellä: lähtökohtien pitää siis olla selvillä kaikille osallistujille, koska kyse on yhteisestä tarinankerronnasta
- pelimaailman asetelman avulla: hahmojen pitää liittyä tähän kiinteästi
- aatteita konkretisoimalla: olennaisesti luomalla hahmoja, jotka edustavat erilaisia kannanottoja teeman asettamiin kysymyksiin
- sopivat pelisäännöt valitsemalla: “sopivat” siis merkityksessä “sellaiset, jotka tukevat valitun teeman käsittelemisessä”
- pelityylin valitsemisella: aatteita voi joko affirmoida tai dekonstruoida, ja tämä pitää tehdä selväksi etukäteen, jotta kaikki voivat pelata sen mukaisesti
Shinobi no mono, toinen artikkeli, esittelee erilaisia roolipelaamisen tekniikoita. Näitä käydään läpi varsinaisessa artikkelissa eräänlaisen pseudoesitelmän avulla, jossa vanha opettaja esittelee koulukuntansa erilaisia tekniikoita kertomalla “harjoituksistaan” eli roolipelitilanteista. Tämän lisäksi tekniikat kuvataan sekä “teoreettisesti” selitettyinä että erilaisiksi pelisäännöksi, mekaniikoiksi, muuttuneina. Tämän kolmitasoisen selityksen myötä käsitellyt yksitoista tekniikkaa käydään siis läpi perusteellisesti.
Wille Ruotsalainen kirjoitti seikkailujen suunnittelemisesta seikkailuhenkisen pelaamisen perinteitä kunnioittaen. Hänen artikkelissaan seikkailu puretaan paloiksi, kuten motiiviin, paikkaan ja jännitteisiin ja kukin näistä paloista käydään läpi. Selityksen lisäksi tekniikat on koottu marginaalissa kulkeviin tekstilaatikoihin ikään kuin työkaluksi. Seikkailun osa-alueita läpikäydessään Ruotsalainen kertoo monista omista nikseistään, kuten haamulomakkeesta, improvisoinnista ja sivuhahmojen luomisesta.
Nelikentän täydentää Eero Tuovisen kampanjan suunnittelu. Rennolla otteella kirjoitetussa artikkelissa käydään läpi tiedonlähteitä, kampanjan ytimen ja areenoiden suunnittelua. Esimerkkinä Tuovinen kuljettaa myyttiseen historialliseen Sveitsiin sijoittuvaa kampanjaansa. Siinä ohessa hän käy läpi muun muassa inspiraatiota ja juonta kampanjan kannalta. Yleisesti ottaen hänen kampanjansuunnittelunsa perustuu taustajuonen kirjoittamisen sijaan avoimen ristiriidan luomiseen.
