Mainitsin joskus aikaisemmin, että pitää kirjoittaa ISBN-numerosta. Hoidan sen nyt pois alta. Ei sillä, että minulla olisi aiheesta mitään erityisen valaisevaa sanottavaa, mutta tuleepahan tehtyä.
ISBN-numero on kansainvälinen tunnus kirjan identifioimiseksi, josta on monenlaista hyötyä isommissa järjestelmissä. Se on kätevä keino luettelointiin, hankintaan, laskutukseen, bibliografioihin ja tiedonhakuun. ISBN-järjestelmä kehitettiin 1960-luvulla ja sittemmin siihen ovat liittyneet monet maat. Omasta puolestani ISBN-numeron tärkein merkitys on kahtalainen: ISBN-numerosta on helppo kehittää EAN-viivakoodi ja numeroiduista teoksista otetaan kappaleet Kansalliskirjaston arkistoihin.
Olennaisesti minulla oli kolme syytä hankkia Efemeros #1:lle ISBN-numero. Ensinnäkin se saisi näin Kansalliskirjaston turvan aikaa vastaan. Olen itse turhautunut siihen, että monia roolipelituotteita on tänä päivänä mahdoton tutkia, kun niitä ei saa mistään käsiinsä. Jos niille olisi hankittu ISBN-numero, niitä voisi pyytää luettavaksi Kansalliskirjaston lukusaliin. Olen itse kiinnostunut kotimaisten julkaistujen roolipeliteosten historiallisesta tutkimisesta, joten luonnollisesti yritän varmistaa, että tuleva sukupolvi ei kompastuisi Efemeroksen kohdalla samoihin ongelmiin kuin itse olen kompastunut vaikkapa Miekkamiehen tai Wild Westin kohdalla.
Tietenkin voi hyvin väittää, ettei Efemeros nyt oikeasti ole historiantutkimuksen kannalta keskeinen teos ja että sen pitikin olla “efemeraalinen”, eli ajan myötä katoava teos. Tämän vuoksi toinen syyni olikin nimenomaan ISBN-tunnuksen hakemisen harjoitteleminen. Eli siinä vaiheessa kun julkaisen oikeasti osan kotimaista roolipelihistoriaa, on hyvä että tiedän, miten se ISBN-tunnuksen hakeminen hoituu. Kolmanneksi nostan puhtaan tyyliseikan. ISBN-tunnus on osa jokaista kotimaista julkaisua. On hassua jättää se hakematta. Minusta se tuntuisi samalta kuin julkaisisi teoksen mainitsematta tekijää tai ilman kantta. ISBN yksinkertaisesti kuluu teokseen, eikä siihen sinänsä liity mitään sen suurempaa kulttuuripoliittista kannaottoa (paitsi ehkä se, että ISBN-numerolla varustettu julkaisu on tarkoitettu “vakavaksi” julkaisuksi, mutta harva meistä julkaisee mitään leikillään).
Äkkipäätä tsekkaamalla muuten Tähdessä, Heimoissa ja Arkkikiven suomennoksissa on ISBN-numerot, mutta Stalkerissa ei. Toisin sanoen kotimaisen roolipelialan nykyhetken julkaisijoista ilmeisesti vain Burger Games ei käytä ISBN-numerointia. Sinänsä muuten mielenkiintoista, että peleille ei lähtökohtaisesti myönnetä ISBN-numeroa. Kirjallisuuttako nämä sääntökirjat sitten itse asiassa ovat? Lieneekö tämä saanut osan väestä pidättymään ISBN-numeron hakemisesta? Ace Pelien julkaisuilla kun ei myöskään näytä olevan ISBN-numeroita.
Eiköhän se kynnyskysymys ole ihan aiheesta tietäminen – ISBN-numeron hakeminen on helppoa, jos hoksaa sen tehdä, mutta mistäpäs sen hoksaisi.
Onkin pitänyt mainita yksityiskohdasta, jota et ole ehkä huomannut: ISBN-numeroidusta kirjasta pitäisi periaatteessa toimittaa yksi kappale ISBN-keskukseen. Käytännössä tätä ei nähtävästi tehdä kovin luotettavasti, eivätkä ne välttämättä tiedä siellä jos käyt kirjan viemässä että mitä sillä pitäisi tehdä, mutta kyllä ne sen sitten arkistoivat kun kerrot niille riittävän monta kertaa, että kyseessä on kustantajan kappale. (Eikä siis yksi niistä kuudesta kirjastokappaleesta, jotka paino jo lähetti; ne prosessoidaan samassa paikassa, mutta jostain minulle tuntemattomasta syystä erikseen.) Asiasta voi lukea yksityiskohtia ISBN-keskuksen verkkosivuilta.