Efemeros on taas pari askelta lähempänä painokoneita. Graafikko Paatero lähetti toissapäivänä ensimmäisen luonnoksen kansikuvasta ja sain itse tänään kirjoitettua ensimmäisen vedoksen valmiiksi toisesta artikkelistani, aatteellisesta roolipelaamisesta.
Graafisen tyylin osalta ilmassa on koko ajan ollut ajatus, että Efemeros kuvaa nyt-hetken roolipelaamista (siihenhän tuo termikin viittaa). Kääntöpuolena tähän liittyvät katoavaisuus ja tietynlainen keskeneräisyys. Tätä ilmentääkseen myös kuvitus on tarkoitus taivuttaa luonnosmaisempaan, “raffiin” muotoon: kannen tausta katoaa viitteelliseksi ja sisäsivujen kuvat ovat kuin taiteilijan työpöydältä nykäistyjä. Toinen kantava teema on aggressiivisuuden ja patsastelun välttäminen. Kuvissa on selkeä tilanne, hahmot ovat ilmeikkäitä, mutta väkivallan uhkaa ei ole. Tarkoitus olisi näin saavuttaa jotain siitä seikkailemisen idealistisesta puolesta, uteliaisuudesta uutta kohtaan. Toivon mukaan tässä lähipäivinä saan jo tänne blogiinkin laitettua ensimmäisiä kansiluonnoksia.
Aatteellinen roolipelaaja -ketju Majatalossa ei odotusten mukaisesti saanut ketään ilmoittautumaan, mutta Burgerin ainokainen kommentti lienee vaikuttanut siihen, että viestiparia on luettu ahkerasti. Mikäpä siinä, toimiihan se markkinointi näinkin. Joka tapauksessa, sain Alter Egon sähköpostilistan kautta pari kiinnostunutta ja omasta tuttavapiiristäni löytyy muutama lisää, joten sikäli aineistoa irtosi ihan kivasti. Alkuperäinen ajatus oli, että haastateltavia olisi kolme (itseni mukaan lukien), mutta nyt minulla on jo viiden ihmisen ajatukset paperilla ja kaksi muuta lienee vielä tulossa. Artikkeli ei loppujen lopuksi ole muodoltaan haastattelu, vaan asiatekstiä runsailla lähdeviitteillä ryyditettynä, mutta haastattelut antoivat minulle paljon ajateltavaa ja vaikuttivat näin taustalla artikkeliin.
Artikkelin pointti ei ole esitellä aatteellisia roolipelaajia henkilöinä eikä aatteellista roolipelaamista pelien kautta, vaan aatteellista roolipelaamista pelityylinä. Ja “aatteellisuus” siis merkityksessä “moraaliin ja maailmankatsomukseen liittyvien kysymysten käsitteleminen”. Artikkeli on semmoinen mitä-miksi-miten -johdatus aiheeseensa. Kuten muissakin lehden artikkeleissa, olen pyrkinyt siihen, että leipätekstin rinnalla marginaaliin on nostettu selkeästi tunnistettavia työkaluja, joiden avulla aatteellinen roolipelaaminen on helpompaa. Saa nyt sitten nähdä, miten tämä onnistuu taiton puolesta. Toinen leimallinen piirre on, että teksti pursuaa käytännön peliesimerkkejä: vähintään joka toisessa kappaleessa on jokin pelatusta pelistä nouseva kuvaus. Muodoltaan se on semmoista teoreettista käytäntöä, ja mielestäni onnistuin siinä aika hyvin (katsotaan sitten, mitä vertaisarvioijat sanovat).
Artikkelikokoelma tuntuu myös muodostavan yllättävän hyvän synergistisen kokonaisuuden. Vaikka artikkeleita on vain neljä, niillä saadaan katettua mukava siivu roolipelikulttuuria, niin kuin tarkoitus olikin. Kaikkiaan projekti näyttää siis sisällöllisesti täyttävän ne kriteerit, jotka sille asetin.
