Kuten aiemminkin on tullut esille, Efemeros ei ole minulle eikä varmaan muullekaan toimituskunnalle rahanahneuden hedelmä. Odotan itse sitä 15 + 15 kappaleen myyntiä. Niinpä markkinoinnin sijaan olisi ehkä parempi puhua mainonnasta tai tiedottamisesta. Efemeroksen markkinointibudjetti on tietenkin nollatasolla. Miten siis saada tietoa artikkelikokoelmasta siitä mahdollisesti kiinnostuville tahoille?
Kun ajattelen Efemeroksen oletettua lukijakuntaa, niin pystyn itse asiassa nimeämään suoralta kädeltä ne 20 henkeä, joista viidentoista odotan tilaavan artikkelikokoelman itselleen. Tunnen nämä ihmiset pääosin nimeltä ja tiedän, millä nimillä he liikkuvat foorumeilla. Voisin lähettää heille kaikille foorumeiden kautta yksityisviestiä, ellei se tuntuisi sosiaalisesti sopimattomalta lähestymistavalta.
Koska oletettu lukijakunta siis liikkuu foorumeilla, kannattaa markkinointikin suunnata sinne. En itse asiassa tavoittele vain niiden 20 hengen tiedottamista, vaan ylipäänsä tuotteen tuomista skenen tietoisuuteen. Foorumeillahan aktiivisesti liikkuu karkeasti sanottuna kahdenlaista porukkaa: ne, jotka ovat pelaamisen suhteen kaikkiruokaisia, ja voisivat siksi olla kiinnostuneita Efemeroksesta ja ne, jotka pelaavat perinteisiä pelejä, ja voisivat siksi olla kiinnostuneita Efemeroksesta. Uskon itse vakaasti siihen, että Efemeroksen käytännönläheisyys ja määrätietoinen “työkalupakkimaisuus” vastaavat monen pelaajan huutoon (vastaako juuri oikealla tavalla on sitten eri asia). Ja ainostaan käytettäväksi tätä on tarkoituskin myydä.
Miten muut sen tekevät?
Foorumien varaan laskeminen on tietenkin aika uusi veto kotimaisten roolipelituotteiden markkinoimisen saralla. Mike Pohjola laittoi Tähti-pelinsä myötä ketjut monille foorumeille, mutta sen lisäksi hän käytti demottamista, sähköpostimainontaa, esitelmiä, ilmaisjakelua, mainontaa Roolipelaajassa ja varmaan useita muitakin markkinointikeinoja; toivon mukaan ainakin, jos peliä on tarkoitus myydä myös vakiintuneen ropeskenen ulkopuolelle. Miska Fredman (Ironspine) ja Tuovinen (Arkkikivi) ovat hyödyntäneet demottamista ja Arkkikivi on käynyt kiertueillakin, mutta noin normaalisti kumpikin osapuoli laskee verkkosivujen varaan. Ville Vuorela (ja Jan-Erik Ehrström, se Parabellumin tekijä, muistattehan) puolestaan ovat tehneet staattiset nettisivut ja antavat jälleenmyyjien hoitaa markkinoinnin. Ottaen huomioon, että Vuorela sai rahat Stalkereista kahden viikon kuluttua pelin julkaisemisesta, niin ainakin hänen kohdallaan tuntuu tuo passiivinen markkinointi toimivan.
Kuten edeltäjistä käy ilmi, kotimaiseen roolipelikulttuuriin ei kuulu roolipelituotteiden aggressiivinen markkinoiminen. Ja miksipä kuuluisikaan; tuotteet ovat erikoistavaraa, joiden myyntikäyrä on vakio pitkän aikaa. Ne eivät ole päivittäistavaratuotteita, joita kannattaisi mainostaa vaikka ilmaisjakelulehdissä. Aggressiivista mainostamistamistakin on tietysti kokeiltu, mutta Roolipelaaja sai puhelinmyytikampanjastaan aika tavalla pyyhkeitä. Lyhyesti sanottuna nykyihmisillä on lyhyt pinna, jos joku yrittää tuputtaa heille jotakin ja miltei väkisin ryöstää heidän huomionsa.
Efemeroksen kannalta tämä on ongelmallista sikäli, että projektiin kuuluu tuotteen myyminen nimenomaan lyhyellä aikavälillä. Ennakkotilausvaiheessa ei ole fyysisiä kappaleita, joita heilutella – tässä vaiheessa kokoelmalla ei ole edes kansikuvaa. On siis markkinoitava tulossa olevaa tuotetta, ja nähtävästi roolipelaajat eivät ole kiinnostuneita siasta säkissä. Tämä ei sinänsä ole katastrofi; uskon itse vakaasti siihen, että Efemerosta kyllä tilataan, mutta se tapahtuu tasan samalla myyntikaavalla kuin muiden roolipelituotteiden kohdalla: siitä pitää pitää esitelmiä, siitä pitää olla arvostelu Roolipelaajassa, sitä pitää saada Fantasiapeleistä ja sitä rataa.
Käärmeen viekkaudella
Miten siis olen markkinoinut lupausta tulevasta tuotteesta? Hyökkäävä markkinointi on jo todettu huonoksi vaihtoehdoksi. Niinpä olen koittanut tiedottaa kokoelmasta vähän salavihkaisesti: lähetin Alter Egon sähköpostilistalle kyselyn siitä, että haluaisiko joku aatteellinen roolipelaaja antaa haastattelun omasta pelityylistään artikkelia varten. Niin joo, artikkeli julkaistaan Efemeroksessa. Roolipelit.net:iin aloitin keskustelun siitä, että sattuisiko noin ylipäänsä olemaan kiinnostusta roolipeliartikkelikokoelmaa kohtaan. Kappas vain, onhan minulla tosiaan tämmöinen Efemeroskin. Roolipelaajan foorumin ketjussa puhutaan roolipeliteosten julkaisuongelmista ja tosiaan, onhan tämmöinen Efemeroskin tulossa. Majatalon ketjussa tiedustelen aatteellisia roolipelaajia aivan kuten Alter Egon sp-listallakin. Riimukivessä taas kyselen, josko artikkelini roolipelitekniikoista on riittävän kattava – niin, Efemeroksessa julkaistava artikkeli.
Tietysti olen myös hyödyntänyt eri foorumeiden allekirjoitusmahdollisuuksia, ja niinpä siellä mainostetaankin Efemerosta erilaisin iskulausein: “Efemeros – roolipelikäytännöstä”, “Efemeros on roolipelaamiselle mitä perhoset kesälle”, “Efemeros – Roolipelaaminen. Nyt”.
Minulla kävi pienoinen onnenkantamoinen, kun tuoreimmasta Roolipelaajan numerosta syntyi kiivasta keskustelua Roolipelit.net:n foorumissa. Linkitin keskustelun Roolipelaajan foorumin viralliseen palauteketjuun ihan vain kootakseni palautetta yhteen paikkaan. Kävi niin, että Roolipelit.net:n kriitikot saivat jonkin verran sympatiaa Roolipelaajan puolella: yhteinen ilmaus oli, että Roolipelaaja ei ole yhtä hyvä kuin vanha Magus (ks. mm. tästä ja tästä). Niinpä pääsin sitten julistamaan Efemeroksen ilosanomaa niin hienovaraisesti kuin suinkin osasin (eli näin ja näin).
Onko minulla siis Efemeroksesta tiedottaessani iljettäviä taka-ajatuksia, jotka tähtäävät siihen, että puusilmäiset peliharrastajat tilaisivat lehden? En sanoisi niin. Kaikissa viesteissäni on kuitenkin ollut asia sisällä, ja Efemeros vain kuorrutuksena.
Kriittinen tulos
Entä toimiiko se? Viisas kaveri varmaan sanoisi, että liian aikaista ottaa kantaa. Efemeroksen blogi ollut olemassa 25 päivää, avoin foorumitiedottaminen alle kaksi viikkoa. Valitettavasti minä vain en satu olemaan riittävän kärsivällinen, vaan manailen foorumitiedottamisen tehottomuutta. WordPressin ylläpitämään statistiikkaan vaikuttavat tietysti botit ja sen sellaiset, mutta selvää on, etteivät foorumiviestit ole aikaansaaneet mitään selvää kävijäpiikkiä. Ja ennen kaikkea liikenne ei ole muuttunut tilauksiksi.
No, toimi eli ei, foorumeihin tuskin kannattaa käyttää enempää ruutia. Tutkakatve on nyt jätetty taakse, se riittäköön foorumien osalta. Paras markkinointiväylä lienee kuitenkin tämä blogi. Eero esitti, että pitäisi vain laittaa otteita teksteistä ja sen sellaista sivulle. Mikäpä siinä, kunhan nyt ensin artikkelit valmistuisivat. Totta kai blogiin tulee erillinen sivu, jonne laitetaan kansikuva, sisällysluettelo tekijännimiä myöten ja muutama mallisivu sisällöstä. Sitä varten vain pitäisi saada valmista.
Lopputulema tästä kaikesta on kai se, että keskeneräistä on paha markkinoida – ainakaan niin, että kukaan sitoutuisi ostamaan lopullisen tuotteen (olisinkohan minäkään tilaamassa teatterilippua vielä siinä vaiheessa, kun harrastelijateatteri vasta harjoittelee esitystään?). Lienee siis vain uskottava siihen, että tilaajat kyllä tulevat, kun kokoelma on valmis.
No, minut voi jo ainakin lisätä tilaajalistaan. Kyllä, näinkin varhaisessa vaiheessa. Syynä sekä kiinnostus että halu tukea.
Burgerista ja Ehrstömistä sen verran, että eihän asia nyt kuitenkaan ihan noin yksinkertainen ole. Burgerille, toisin kuin Ehrströmille, on jo kertynyt nimeä ja mainetta, kiitos erityisesti Praedorin. Burgeri myöskin luottaa siihen, että hyvin tehty ja kiinnostava peli myy itsensä niille ketkä sen yleensäkin voisivat ostaa. Parabellumin tapauksessa taas, noh, kyllähän sitä yritettiin puffata innokkaasti, ei-niin-imarteleva arvostelu pelistä taisi vain torpata pahasti. Ja mitä itse olen peliä lukenut ja selaillut, ei siinä paljoa kehuttavaa ole. Maailmakuvauksesta en tosin osaa sanoa kun en sitä ehtinyt lukemaan. Roolipelaajan arvostelussahan juuri se nostettiin muistaakseni esiin jotta edes jotain oikeasti positiivista sanottavaa olisi ollut.
Harhauduttuani hetkeksi sivupolulle, voin vielä loppuun kommentoida, että varsin varovaisesti olet tosiaan tätä projektia promotoinut. Tuskin kukaan siihen kuolisi jos vähän aggressiivisemmin tiedottaisit.
Laita toki tilausta tilaussivujen kautta, niin tulevat sitten osoitetiedot ja muut huomiot kohdalleen.
Vuorelalla tosiaan on jo mainetta, minkä takia kirjoitinkin että ainakin hänen kohdallaan passiivishenkinen markkinointi toimi. Mustana hevosena skeneen laukannut Ehrström on tässä suhteessa heikommilla. Voisi kai toisin sanoen todeta, että Vuorela on hoitanut Burger Gamesin markkinoinnin pitkällä aikavälillä. Tiedä sitten, missä määrin jotkut D&D-porukat, jotka eivät liiku foorumeilla, ovat edes tietoisia Praedorin tai Stalkerin olemassaolosta. Esimerkiksi tuon Hesarin jutun myötä oli ihan mielenkiintoista seurata, miten monelle lähipiirini roolipeliharrastajalle Vuorela oli täysin uusi nimi.
Mitä taas tuohon aggressiiviseen promottamiseen tulee, niin sen sudenkuoppa on siinä, että profiloidun peliharrastajien ulkopuolisena tahona. Tarkoitus kun olisi pysytellä mahdollisimman lähellä ruohonjuuritasoa: Efemeros on harrastajalta harrastajalle, ei ylhäältäpäin kasvottomasti kaupattu teos. Roolipelaaja-lehti on kerännyt paljon sellaista kritiikkiä, että sisältö ei kiinnosta tai ei ole laadukasta, tehkää parempi lehti tai lopetan tilauksen. Toivon, että Efemeros ei saisi samanlaista leimaa, vaan että lukijat pystyisivät erottamaan Efemeroksen julkaisukanavana ja Efemeroksen sisällön. Eli yksi projektin tavoitteista onkin rohkaista muita harrastajia julkaisemaan tekstejään ihan vain kotimaisen roolipelimateriaalin leventämiseksi. Toisin sanoen, toivon kritiikin olevan sellaista, että sisältö ei kiinnosta tai ei ole laadukasta, mutta kirjoitanpa itse seuraavaan Efemerokseen parempaa settiä.
Meinasin alunperin laittaakin sen tilauksen jo, mutta päätin nyt kuitenkin odottaa kun pitäisi kuun vaihteessa muuttaa (=>osoite vaihtuu).
Mutta joo, onhan tuo ihan hyvä pointti. Varsin moni Roolipelaajaa tilanneista on tainnut tosiaan suhtautua siihen tuolla “minä maksan tästä, tehkää parempaa” -asenteella, niin kuin se olisi palvelu. Itsekin, alkuun. Mutta olen jo alkanut ymmärtää, että tilanne taitaakin olla hieman toinen.
Itse bongasin linkin Efemerokseen juuri mainitsemastasi Roolipelaajan keskustelusta ja pistin juuri tilauksen sisään. Ehkäpä samanlaisia tapauksia on muitakin.
Kiitoksia vain, Arette. Toivotaan, että foorumiviesti menee mahdollisimman monen harrastajan tietoon. Voivat sitten miettiä, josko Efemeros tarjoaa sellaista, mitä he kaipaavat.
Mitä tuohon Roolipelaajaan suhtautumiseen tulee, niin pitää vielä lisätä, että palveluorientoituminen on sinänsä ihan ymmärrettävää paristakin syystä. Ensinnäkin lehden tilaamalla sitä ostaa ikään kuin useamman numeron kerralla. Niinpä on kai järkeenkäypää, että jos parin ensimmäisen numeron jälkeen alkaa tuntua, ettei tullut rahalle vastinetta, niin kaipa sitä kritiikin uomat alkavat virrata. Toiseksi Roolipelaaja ei ole lehden sisäsivuilla eikä verkkosivuillaan missään vaiheessa mainostanut, että materiaalia otetaan vastaan ja julkaistaan. Pettersson on tosin hoitanut tätä jossain määrin foorumin puolella. Kolmanneksi Roolipelaaja näyttää pyörivän sellaisessa tuskallisessa limbossa, että toisaalta toimituskunta (Riimuahjo) toivoo lehden tuottavan tulosta, mutta toisaalta lehdellä ei ole varaa maksaa artikkeleiden kirjoittajille (NiTessinen kommentista ja omista kokemuksista päätellen).
(Jälleen väärinkäsitysten välttämiseksi en siis tarkoita, että toimituskunta olisi hyvinkin väärämielinen ottaessaan vastaan ilmaisia juttuja ja tarjoamalla niitä eteenpäin maksusta. Jos lehden hintalappuun luettaisiin paino-, postitus- ja kioskilevityksen lisäksi vielä tekijäpalkkioitakin, hinta luullakseni pomppaisi pilviin.)