Arviointia tuotantokustannuksista ja palkkioista

Viime yönä Eero päkersi tuon tilaussivun kuntoon, ja kun halusin siihen sitovan tilaussopimuksen, päädyimme keskustelemaan siitä, mitä asetamme lehden hinnaksi. Lehden hinnan pohjanahan ovat painokulut ja sitten pitäisi huomioida vielä tekijöiden palkkioitakin. Rajoittavana tekijänä on myös se, missä menee asiakaskunnan maksuhalukkuuden raja.

Henkilökohtaisesti tämä projekti ei ole tarkoitettu rahasammoksi. Minulle itselleni riittäisi, että saisimme lehden hinnalla painokulut katettua. Toisaalta en kuitenkaan odota samanlaista asennetta muilta projektiin osallistuvilta, vaan mielestäni heillä on oikeus saada arvokkaasta työstään korvaus. Kuten toimintasuunnitelmasta kävi ilmi, korvaus on tietysti oletettavasti kohtuullisen vaatimaton, mutta sillä on iso symbolinen merkitys: Arvostan muiden tekijöiden työtä niin paljon, että haluan heidän saavan siitä palkkaa – ja vieläpä niin, että mitä suurempi menekki, sitä enemmän palkkaa. Sivumennen sanoen tässäkin on poikkeama Roolipelaajan linjasta (tai sitten he eivät vain halua maksaa minulle mitään artikkeleistani).

Minullahan ei ole mitään hajua tällaisen projektin painokustannuksista, enhän tässä vaiheessa edes tiedä, montako sivua kokonaisuus tulee kattamaan. Arvelen, että tekstiä tulisi kaikkiaan sellainen 60-70 000 merkkiä, mutta taitostahan se pitkälti riippuu, kuinka monta sivua tuolla täyttää. Näillä eväillä (ja omilla taitollisilla visioillaan) Eero heitti, että painokulujen kappalehinnaksi tulisi alle kuusi euroa. Kun tähän päälle lasketaan postituskulut – joiden kuulemma pitää sisältyä hintaan, kun kerran etukäteen tilataan – niin kaavailemani kymmenen euron hintalappu ei riitä. Kun lasketaan vähän pelivaraa paino- ja postituskuluihin, niin se kymppi katoaa yksin niihin. Niinpä Eero suositteli, että katetta haetaan toisella kympillä.

Jos asiaa ajattelee toimituskunnan kannalta, niin provisio per artikkelikokoelma pitäisi olla edes jonkinlainen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kulut olisivat kaikkiaan sen kuutisen euroa, jolloin tuotteen ostohinta olisi kymmenen euroa. Kuten toimintasuunnitelmassa kaavailin Pushin esimerkkiä noudattaen, palkkio maksetaan osuuksina. Kun osuuksia on kaikkiaan seitsemän, yhden osuuden arvo olisi näin ollen 60 senttiä. Eli esimerkiksi graafikko-kuvittaja Jenny ja seikkailun tekemisestä kirjoittava Wille saisivat 60 snt per myyty kappale. Jos edelleen oletetaan, että artikkelikokoelman menekki on suunnilleen 15 kappaletta, niin se tekisi naurettavat 8,5 euroa. Heidän työnsä on yksinkertaisesti kymmenen kertaa arvokkaampaa. Uusimman arvion mukaan voittomarginaali olisi sen kymmenen euroa, jolloin tuo yksittäisen osuuden arvo pomppaa 1,40 euroon. Edelleen samaa myyntilukua käyttäen Willen palkkio artikkelinsa kirjoittamisesta olisi noin 20 euroa. Surkea tuo korvaus on toki edelleen hänen kirjoittamansa tekstin laadun huomioiden, mutta sitä nyt kehtaa jo tarjotakin, kun muistaa että Efemerosta ei tehdä rahankiilto silmissä. (Tässä muuten näkyy, miten haluttomuus sitoa pääomaa myyntikappaleisiin eli suoraan painosta myyminen aiheuttaa taloudellisia ongelmia. Jos luottaisi siihen, että pitkällä aikavälillä Efemerosta saa kyllä myytyä 50 kappaletta ja painattaisi sitten sen verran lehteä, niin tekijänpalkkiotkin alkaisivat olla oikeissa euromäärissä.)

Kaksikymmentä euroa on siis aikalailla pienin mahdollinen hinta, jolla Efemerosta voi myydä. Silti absoluuttisena summana se kuulostaa isolta. Mitä muuta samalla rahalla saa? Esimerkiksi Arkkikiveltä hyvän indie-pelin, Fantasiapeleiltä tuoreimman Solmukohtakirjan tai D&D:n halvan lisäosan, Riimuahjolta kaksi Roolipelaaja -lehteä, Stockmannilta yhden levyn ja Suomalaisesta halvan tarjouksessa olevan romaanin. Eipä sininen seteli näihin verrattuna enää tunnukaan niin korkealta hinnalta; kyllä tästä artikkelikokoelmasta löytyy sisältöä jopa enemmän kuin hinnallisista vertailukohteistaan. Silti Efemerosta pitää tuotteistaa rajummin kuin olin alun perin tarkoitus: Ei se voikaan olla kokoelma roolipelaajien kirjoituksia, vaan sen pitää tarjota tehokkaita työkaluja ja toimivaa materiaalia roolipelaamista varten. Sen pitää olla niin hyvä kuin suinkin mahdollista, ja tämä tarkoittaa ennen kaikkea toimitustyöhön panostamista.