Kuten toimintasuunnitelmassa luki, blogi toimii projektin dokumentoimisen ja esittelemisen välineenä. Varsinainen markkinointi, eli tiedottaminen, tapahtuu pääasiassa olemassa olevilla roolipelifoorumeilla. Tämä julkaisuprosessin muistiin merkitseminen ei siis niinkään ole tarkoitettu palvelemaan menekkiä, vaan olemaan merkityksellistä itsessään: Ajatuksena on, että muut oman roolipelituotteensa julkaisemista suunnittelevat tyypit voivat katsastaa, miten kaikki tapahtui tämän projektin kohdalla. Blogiahan ei ole tarkoitus lopettaa siihen, kun tuote saadaan painosta, vaan senkin jälkeen seurataan sen saamaa vastaanottoa, levikkiä ja palautetta.
WordPressin blogin rekisteröiminen ei ole niin ihmeellinen asia, että sitä kannattaisi selittää erityisellä tarkkuudella. Se on nopeaa ja helppoa. Huomattavasti eeppisemmäksi väännöksi osoittautui nimen valitseminen blogille ja siten myös lehdelle. Jari, Eero ja minä räknäilimme tätä kolme ja puoli tuntia keskiyön molemmin puolin. Voin vakuuttaa, että siinä ajassa ehdimme käydä läpi lukemattomia erilaisia nimeämisperiaatteita, yksittäisistä nimivaihtoehdoista puhumattakaan. Minulle on täysi arvoitus, miten heidän pinnansa kesti moista säätämistä: koko toimitushan oli tarkoitus hoitaa ennen vuorokauden vaihtumista – Eero rekisteröisi blogin ja Jari konsultoisi graafista ulkoasua. Minä heiluin turhautumisen ja raivostumisen partaalla jo ensimmäisen tunnin jälkeen.
Mutta, tiimin suitsutus sikseen ja asiaan: mistä nimi viimein tuli ja mitä se tarkoittaa? Se syntyi Jarin kysymyksestä: “Mikä on roolipelin pienin elementti, jos se sarjakuvassa on ruutu?” Ron Edwardsin Big Model -roolipeliteoriaa seuraten vastaus on Ephemera, eli “varsinaiset pelipöydän ympärillä tapahtuvat asiat”, “pelin ’materia’, jonka varassa peli pyörii”. Kyse on siis roolipelaamisesta kaikkein konkreettisimmassa muodossaan. Ephemera on myös englanninkielinen termi, jolla viitataan lyhytikäisiin julkaisuihin tai kertakäyttöisiin esineisiin, joita ei ole tarkoitus säilyttää (kirjanmerkit, kutsukortit, matkaliput jne.). Taustalla oleva kreikankielinen sana efeemeros puolestaan kääntyy sanoiksi “jokapäiväinen”, “päivittäinen” tai “arkinen”. Kaikki nämä merkitykset sopivat vallan mainiosti tähän projektiin. Se, että päädyimme lopulta valitsemaan suomeksi translitteroidun kreikankielisen pohjasanan, johtui puhtaasti siitä, mitä termejä WordPressissä sattui olemaan vapaana. Tätä katoavaisuuden ja unohtuneen muiston teemaa WordPressin valmiit kehykset sitten tukevat enemmän tai vähemmän, mutta ainakin se johtaa päiväperhosiin, jotka ilahduttavat tänään ja ovat huomenna poissa.
Kehittelen ja käsittelen tätä nimen merkitystä laajemmin sitten valmistuneen kokoelman pääkirjoituksen yhteydessä. On mielenkiintoista, miten sattumalta löytynyt nimi alkaa muodostua eräänlaiseksi linssiksi, jonka kautta lehden muita elementtejä, teemoja ja tyylipiirteitä katsoo. Sen läpi nähtynä kokonaisuus hahmottuu selkeästi.
