Toimintasuunnitelma

Huhtikuun kolmantena päivänä lähetin ensimmäisen toimituskunnan sisäisen sähköpostiviestin. Esittelin siinä Tuoviset ja Paateron toisilleen ja laitoin mukaan toimintasuunnitelman. Vision päälinjaukset olivat selvillä alusta asti, mutta nyt kirjoitin ne auki selkeään muotoon.

Roolipeliartikkelikokoelma

Esikuvat ja profiili

Artikkelikokoelman tyylillinen esikuva on Push-lehden ensimmäinen numero. Sisällöllisiä eroja kuitenkin on. Siinä missä Push pyrkii hakeutumaan roolipelaamisen uusille urille, tämän kokoelman on tarkoitus kartoittaa nykyistä roolipelikulttuuria. Tässä suhteessa se eroaa myös Roolipelaaja-lehdestä, joka keskittyy pelijournalismiin. Tarkoituksena on tarjota varsinaista sisältöä, eli sellaista materiaalia, jota roolipelaajat voivat käyttää pelaamiseen. Tässä suhteessa esikuvina ovat Magus-lehti ja Sons of Kryos -podcast. Periaatteena on myös luoda roolipelimateriaalin julkaisukanava, joka kuitenkin käytännössä voi tarkoittaa vain omien tekstini julkaisemista. Kun tämä kokoelma on saatu julkaistua, täytyy puntaroida sen saamaa vastaanottoa ja siihen käytettyä työmäärää, josko ne motivoivat tekemään kokoelmalle jatkoa. Projektista voisi potentiaalisesti kasvaa pienimuotoinen kotimainen roolipelimateriaalin julkaisukanava.

Sisältö

Kokoelma kattaa neljä artikkelia. Sami Koponen kirjoittaa hyväksi havaitsemistaan tekniikoista narrativististen pelien parissa ja toisen artikkelin aatteen käsittelemisestä roolipeleissä. Jälkimmäinen perustuu haastattelunomaiseen keskusteluun kahden muun asianharrastajan kanssa. Kolmas artikkeli on Wille Ruotsalaiselta, jossa hän kertoo miten hän kirjoittaa skenaarioita ja miten hän pelauttaa niitä. Neljäs artikkeli on skenaario Eero Tuoviselta. Näiden lisäksi kokoelmaan tulee esipuhe, jossa selitetään kokoelman yleistä linjaa (mitä, miksi, keneltä, kenelle) ja annetaan suuria kulttuuripoliittisia lausuntoja.

Artikkeleiden pituus on tässä vaiheessa vielä epäselvää. Jokainen kirjoittaa sen verran kuin vaatii saadakseen asiansa käsiteltyä. Lisäksi taiton ratkaisut lisäävät julkaisun lopullista sivumäärää.

Kuten edellä on tullut todettua, artikkelien on tarkoitus käsitellä roolipelaamista käytännön tasolta lähtien. Spekuloimisen vähentämiseksi on varminta kirjoittaa siitä, miten itse roolipelaa. Artikkeleiden kirjoitustyyli on asiallinen: roolipelaaminen on osa peli- ja siten laajempaa ajanvietekulttuuria ja sitä myös käsitellään sellaisena. Lukijakunta kuitenkin koostuu alan harrastajista, joten erityiseen peruskäsitteiden selittämiseen ei liene tarvetta (jos kohta roolipelikulttuuri on siinä määrin sirpaleinen, että käsitteiden määrittelylle kussakin artikkelissa voi olla sijansa). Kirjoittajilla on kuitenkin vapautensa ilmaista itseään luontevalla tavalla.

Jos projekti saa jatkoa myöhempien julkaisujen muodossa, nykyistä roolipelikultuuria on tarkoitus käsitellä monipuolisesti historiikkien, skenaarioiden, sääntöjen, spekuloivien kolumnien, pelisuunnitteluneuvojen ja vastaavien muodossa. Tässä suhteessa esikuvana toimii Magus, joka liikkui Laaksosen oman julkaisukanavan ja pelikulttuurin työkalupakkikaman välillä. Käytäntölähtöisen materiaalin pitää kuitenkin kattaa aina vähintään 50% lehdestä. Sons of Kryos -podcast antaa tästä seuraamisenarvoisen mallin. Yleisenä julkaisukanavana toimimista voitaisiin tehostaa erinäisillä skenaario- tai pelisuunnittelukilpailuilla. On myös mahdollista koota useita myöhempiä julkaisuja yhteen kirjaksi.

Kokoelman tekemiseen on pyydetty myös joukko roolipeliharrastajia vertaisarvioijiksi. Heidän tehtävänsä on kommentoida artikkeleita ja taata näin, että aiheet saavat tasapainoisen käsittelyn. Arviointi tapahtuu periaatteessa raatina, mutta kullekin arvioijalle on annettu yksi artikkeli, johon hänen pitäisi erityisesti pureutua. Koska vertaisarvioijat eivät saa vaivannäöstään muuta palkkaa kuin hyvän mielen ja ikkunan kulissien takaiseen työskentelyyn, heiltä ei vaadita enempää kuin yhden artikkelin arviointia. Vertaisarvioijat ovat kuitenkin tervetulleita kommentoimaan myös muuta lehdentekoprosessia ja samoin myös kaikki lehden tekijät saavat kommentoida artikkeleita, jos suinkin etsivät ja viitsivät. Tekstejä voi kommentoida kaiken aikaa, mutta varsinainen vertaisarviointi tapahtuu niin, että kun kirjoittaja saa työnsä valmiiksi, artikkeli lähetetään vertaisarvioijille, joiden kommenttien perusteella kirjoittajat hiovat tekstejään. Riippuen muutosten suuruudesta artikkelit lähetetään joko toiselle arviointikierrokselle tai taittajalle.

Tällä hetkellä (kun Ruotsalainen ei ole vielä sanonut viimeistä sanaa omasta osallistumisestaan) vertaisarvioijalista näyttää seuraavalta:

• Narrativistisen pelinjohtamisen tekniikat ja mekanismit: Kalle Lintunen
• Aatteen käsitteleminen roolipelaamalla: Olli Kantola
• Seikkailuskenaarion kirjoittaminen ja vetäminen: Johannes Kellomäki
• Skenaario: Jukka Särkijärvi

Taitto

Yleisenä linjana toiminee Pushin edustama aikakauskirjamaisuus. Erilaiset artikkelit kuitenkin kaipaavat sen verran erilaisia ratkaisuja, että mitään tarkempaan yleislinjausta voi olla vaikea tehdä. Esimerkiksi omat artikkelini voivat olla kohtuullisen yksilinjaisia, kun taas Tuovisen skenaario vaatinee erilaisia graafisia elementtejä. Yhtenevä käytäntö voitaneen saavuttaa ainakin lähdeviittausten kohdalla: nämä numeroidaan ja laitetaan listana artikkelin loppuun. Sen verran ohjenuoraa voitaneen määrittää, että eritoten funktionaalisuuden nimissä graafisille elementeille on sijansa kaikissa artikkeleissa. Lukijaystävällisyyttä on syytä pitää silmällä, vaikka leipäteksti onkin pääsijalla.

Lehden fyysinen koko voisi olla jotain A4:n ja A5:n väliltä. 17×25 on yksi hyvä vaihtoehto. Suurta kokoa vastustaa tekstipainotteisuus, pientä kokoa taas yksittäiset isot kuvat (etenkin skenaarion kuvitus ja multilineaarisen tekstin edellyttävät graafiset elementit). Nämä seikat ovat kuitenkin ennen kaikkea taittajan ja graafikon harkinnanvaraisia asioita.

Jos projekti saa jatkoa, kansikuvataide ja muut sisällön graafiset elementit hankitaan Pushin tapaan aloittelevilta graafikoilta, jotka kaipaavat tilaisuutta saada työtään julkaistua.

Painaminen

Lehden painamisen on tarkoitus olla projektin huolettomin osa. Myös taloudellinen riski on tarkoitus nollata siten, että lehteä painetaan vain sen verran kuin mitä myyntiä varmasti on (ks. markkinointi). POD-painatus lienee ainoa mahdollisuus tämän tavoitteen saavuttamiseksi – Lulu on merkittävä vaihtoehto. Oletettava painosmäärä lienee 15 + 15 kappaletta: Toinen puoli suoraan kuluttajille ja toinen puoli erinäisille roolipelituotteiden vähittäismyyjille. Myöhemmin, jos kysyntää riittää, lehdestä otetaan pieniä uudelleenpainatuksia kymmenen kappaleen tilausmäärän täyttyessä.

Markkinointi

Projektia varten laitetaan pystyyn oma verkkosivu näillä näkymin kätevän blogin pohjalta. Verkkosivulla dokumentoidaan lehden tekemistä, tiedotetaan kokoelman valmistumisesta, esitellään sisältöä, kerätään tilauksia ja palautetta. Myös vertaisarvioinnista voi irrota jotain materiaalia. Verkkosivun tilauksien kautta luodaan tilauslista, jonka määrän mukaan lehteä painatetaan. Verkkosivun kautta voidaan tarpeen vaatiessa laittaa jakoon myös sellaista artikkelien oheismateriaalia, jota ei ole mahdollista julkaista lehdessä (skenaarioiden statit & kartat, haastattelujen äänitteet, valokuvat, linkit verkkolähdeaineistoon jne.). Näiden pitäisi kuitenkin olla tarjolla vain tilaajille.

Varsinainen keskustelu lehdestä ja sen sisällöstä käydään kuitenkin yleisillä kotimaisilla foorumeilla. Tämä siksi, että potentiaalinen lukijakanta ja näin myös kommentoijien määrä on suurempi ja näin lehden olemassaolosta tiedotetaan tehokkaammin kuin omalla foorumilla hautomalla. Lehden sisällön on kuitenkin tarkoitus nousta keskustelevasti skenen sisältä, ei skenen ulkopuolelta tarjottavana tuotteena. Kutakin kirjoittajaa kehotetaan avaamaan keskusteluketju omasta artikkelinaiheestaan jollakin hyväksi katsomallaan kotimaisella foorumilla.

Voitonjako

Lehden ei ole tarkoitus tuottaa merkittävää voittoa, mutta kuitenkin selkeä nimellinen korvaus sen eteen työtä tehneille tahoille. Voitonjako tapahtuu tasasuuruisilla osuuksilla, joita jaetaan kustakin tehtävästä. Artikkelin kirjoittaja saa yhden osuuden, samoin kustannustoimittaja, taittaja sekä graafikko. Koska Koponen kirjoittaa kaksi artikkelia, hän saa kaksi osuutta. Sama pätee Eero Tuoviseen, joka hoitaa kustannustoimituksen ja kirjoittaa skenaarion. Ruotsalainen, Markku Tuovinen ja Paatero saavat kukin yhden osuuden. Voittojen tilittäminen pitäisi käydä kohtuullisen helposti tilauksiin perustuvan painosmäärän vuoksi (ks. markkinointi).

Koska rahallinen korvaus on lähinnä symbolinen, projektin eteen työskentelemisen antoisuuden tulee kummuta muista asioista. Näitä ovat mahdollisuus julkaista omia tekstejään, osallistua roolipelikulttuurin vaalimiseen, herättää keskustelua, kehittää projektissa käytettäviä taitojaan sekä luoda kontakteja roolipelaajayhteisön sisällä.