Pää toimittajan kammiosta

Odotellessani taittajan ja graafikon urakointia olen Shinobi no monon puhtaaksikirjoittamisen jälkeen kamppailut pääkirjoituksen kanssa. Kirjoitin ensin jotain mössöä roolipelaamisen merkityksestä, kunnes tulin järkiini. Pääkirjoitus on se kohta, jossa päätoimittaja kertoo lehden tavoitteista ja syistä sen tekemiselle - näin ainakin Efemeroksen kohdalla. Pääkirjoitus näyttäisi siis jotakuinkin tältä.

Efemeroksen sisällöstä

Nyt kun taittamisurakka ja artikkeleiden loppuhionta on alkanut, voinen vihdoin viimein selventää vähän tarkemmin, millaista sisältöä on luvassa.

Päätöksiä kohti

Miltei täysi kuukausi viimeisimmästä kirjoituksesta, eikä projektin suhteen ole tapahtunut paljoakaan. Työ edistyy tuskastuttavan hitaasti, kun keskeisiä linjavetoja ei heikon koordinaation vuoksi saada tehtyä. Taiton kanssa on pohdittu kaksi- ja kolmepalstaisia vaihtoehtoja, odoteltu viimeistä artikkelia ja saatua hieman lisää näkemystä vertaisarvioijien raadilta. Lähetin artikkelin aatteellisesta roolipelaamisesta haastatelluille kommentoitavaksi, mutta mitään ei ole kuulunut - tässä kohtaa päätin vain luottaa siihen, että hiljaisuus on sama kuin hyväksyntä. Pääkirjoitus ja muut oheistekstit ovat olleet puristuksen alla, mutta alkavat selvitä. Ryhmäkoordinointi on huomattavan paljon hankalampaa kuin osasin ounastella. Ja, niin vaikea kuin sitä tuntuukin olevan myöntää, on vika ollut myös omassa laiskottelussani; tunteja on kulunut enemmän roolipelaamisen kuin Efemeroksen parissa.

Kuusi

Artikkeli aatteellisesta roolipelaamisesta on hieman yllättäen jäänyt vaille kommentoimista. Tämä on tietysti sikäli ymmärrettävää, että itsellänikin on ollut kaikenlaisia kiireitä, ja kun vertaisarvioijat eivät varsinaisesti saa mitään sopimuksen mukaista korvausta Efemeroksen hyväksi uhraamastaan ajasta, niin paha heiltä on mitään vaatiakaan. Ylipäänsä olen antanut projektin levätä vähän turhankin kauan, vaikka tauko ensi sijassa johtuikin siitä, että sain oman kirjoitusosuuteni melkolailla tehtyä. Nyt pitää väkevästi siirtyä kirjoittajan roolista päätoimittajan rooliin.

Hyvältä näyttää

Efemeros on taas pari askelta lähempänä painokoneita. Graafikko Paatero lähetti toissapäivänä ensimmäisen luonnoksen kansikuvasta ja sain itse tänään kirjoitettua ensimmäisen vedoksen valmiiksi toisesta artikkelistani, aatteellisesta roolipelaamisesta.

Roolipelituotteiden markkinointistrategioista

Kuten aiemminkin on tullut esille, Efemeros ei ole minulle eikä varmaan muullekaan toimituskunnalle rahanahneuden hedelmä. Odotan itse sitä 15 + 15 kappaleen myyntiä. Niinpä markkinoinnin sijaan olisi ehkä parempi puhua mainonnasta tai tiedottamisesta. Efemeroksen markkinointibudjetti on tietenkin nollatasolla. Miten siis saada tietoa artikkelikokoelmasta siitä mahdollisesti kiinnostuville tahoille?

Makupaloja vertaisarvioinnin ensimmäisestä aallosta

Wille Ruotsalainen lähetti ensimmäisen vedoksensa artikkelistaan Seikkailujen tekeminen eli kuinka suunnitella kiinnostavia seikkailuita vähällä vaivalla 22. päivä viime kuuta, juuri samaan aikaan kun oman artikkelini Shinobi no mono starttiversio valmistui. Lähetin saman tien molemmat artikkelit koko toimituskunnan ja ennen kaikkea vertaisarvioijien ruodittaviksi.

Arviointia tuotantokustannuksista ja palkkioista

Viime yönä Eero päkersi tuon tilaussivun kuntoon, ja kun halusin siihen sitovan tilaussopimuksen, päädyimme keskustelemaan siitä, mitä asetamme lehden hinnaksi. Lehden hinnan pohjanahan ovat painokulut ja sitten pitäisi huomioida vielä tekijöiden palkkioitakin. Rajoittavana tekijänä on myös se, missä menee asiakaskunnan maksuhalukkuuden raja.

Mikä ihmeen Efemeros eli blogin pystyttämisestä

Kuten toimintasuunnitelmassa luki, blogi toimii projektin dokumentoimisen ja esittelemisen välineenä. Varsinainen markkinointi, eli tiedottaminen, tapahtuu pääasiassa olemassa olevilla roolipelifoorumeilla. Tämä julkaisuprosessin muistiin merkitseminen ei siis niinkään ole tarkoitettu palvelemaan menekkiä, vaan olemaan merkityksellistä itsessään: Ajatuksena on, että muut oman roolipelituotteensa julkaisemista suunnittelevat tyypit voivat katsastaa, miten kaikki tapahtui tämän projektin kohdalla. Blogiahan ei ole tarkoitus lopettaa siihen, kun tuote saadaan painosta, vaan senkin jälkeen seurataan sen saamaa vastaanottoa, levikkiä ja palautetta.

Synnytystuskia

Omien artikkeleideni ensimmäiset vedokset eivät lähteneet mitenkään erityisen vauhdikkaasti käyntiin. Olin suunnitellut kirjoittavani kaksi juttua, toisen erilaisista indie-pelien tuotteistamista pelitekniikoista ja toisen vakaumuksellisesta roolipelaamisesta. Aloitin pelitekniikoista, koska uskoin sen olevan selkeämpi pala: ei tarvitsisi muuta kuin esitellä erilaisia tekniikoita. Varsin pian tämä kuitenkin osoittautui hankalaksi hommaksi, sillä vaikka informaatiosisältö olikin selkeänä päässäni, itse teksti vaikutti tylsältä. Sitä vaivasi ennen kaikkea kontekstin puute: En osannut päättää, yrittäisinkö selittää niitä tekniikoita, joita Arkkikiven suomentamissa forgelaisissa indie-peleissä on, vai niitäkö joita ylipäänsä tarinankerrontapeleissä käytetään, vai kenties tekniikoita ylipäänsä, vai johonkin tiettyyn tarkoitukseen soveltuvia tekniikoita.